Byrokratia on yhteiskunnan ytimessä

Oman näkemykseni mukaan byrokratia on hyvä asia yhteiskunnalle. Realistisesti tarkasteltuna voidaan todeta sen myöskin olevan välttämätön asia mille tahansa yhteiskunnalle, eli hallinnolle ja kaikenlaisille suurille organisaatioille joita modernissa maailmassa on paljon. Voisi siis otaksua, että byrokratia on asia jonka tärkeyden ja funktionaalisuuden kaikki noin yleisesti ottaen hyväksyisivät. Asian laita ei kuitenkaan ole näin. Arvioni mukaan byrokratia-vastaisuus on ilmiö jota esiintyy usein eri yhteiskunnissa. Mao Zedongin sekavan ajattelun ympärille muodostunut poliittinen liike, maolaisuus, esimerkiksi tunnetusti suhtautui ja suhtautuu kriittisesti byrokratiaan. Yhdysvalloissa Donald Trumpin poliittiset kannanotot usein omaavat paljon byrokratian vastustamista tavalla taikka toisella. Näistä mainituista esimerkeistä molemmat edustavat hyvin populistista politiikkaa, vaikkakin poliittisen kentän eri laidoilta. Maolaiset edustavat äärivasemmistoa tietenkin ja Donald Trump puolestaan äärioikeistoa. On sopivaa huomauttaa tähän väliin, että poliittista kenttää tarkasteltaessa vasemmisto-oikeisto jako sen symbolisesta voimasta huolimatta ei ole se kaikista loogisin, realistisin ja pätevin tapa hahmottaa tätä asiaa. Usein populistiset liikkeet, niiden poliittisestä "väristä" riippumatta, muistuttavat toisiaan hyvin paljon. Myös niiden politiikan lopputulokset usein muistuttavat toisiaan paljon. Suhteessa byrokratiaan ilmiönä, varsinainen pointti on kuitenkin se, että on tuskin erikoista, että populistit vastustavat usein byrokratiaa. Populistinen politiikka on politiikkaa jonka poliittinen sanoma, narratiivi, on aina hyvin yksinkertaistettu. Todellinen realiteettien maailma kun on puolestaan poikkeuksetta kompleksinen, moniulotteinen ja "täynnä harmaan sävyjä". Populismi ja byrokratia sopivat siis huonosti yhteen.

Vaikka byrokratiaa usein vastustetaan, hyvin heiveröisin perustein, hyvin heiveröisellä ymmärryksellä todellisesta maailmasta, niin realistisesti tarkasteltuna sen merkitystä modernille yhteiskunnalle ei voi kiistää. Mitä byrokratia tarkalleen kuitenkaan edes tarkoittaa, tämä voi olla monelle epäselvää, vaikka sana byrokratia omaakin lähes jokaisen mielessä jonkinlaisen vahvan skeeman. Suomenkielisessä Wikipediassa byrokratia määritellään seuraavasti; tarkoittaa organisaatioita, toimenpiteitä, protokollia ja sääntelyä, joilla jotakin toimintaa määrätään ja suoritetaan. Sitä esiintyy tyypillisimmin hallinnossa sekä suurissa organisaatioissa. Tämä määritelmä on hyvä ja riittävä, ainakin tämän artikkelin kannalta.

Ilman byrokratiaa moderni hallinto ja mitkään suuremmat yhteisöt olisivat mahdottomia. Byrokratiaa on kaikkialla nyky-yhteiskunnassa. Kuten todettua, jotkin poliittiset liikkeet ja tahot vastustavat byrokratiaa tavalla taikka toisella. Usein myös kuitenkin "tavalliset kaduntallaajat", arkisella tasolla, niin ikään valittavat byrokratiasta. Usein valitetaan turhasta byrokratiasta ja tai turhan monimutkaiseksi tehdystä byrokratiasta. Olen itsekin useasti valittanut esimerkiksi yliopiston byrokratiasta. Vaikka byrokratia usein hankaloittaa elämää arjessa, niin on hyvä ymmärtää, että joskus sen byrokratian on pakko olla monimutkaista sillä se on täysin sidoksissa tähän monimutkaiseen maailmaamme. Tämä huomioiden on syytä kuitenkin pohtia byrokratian luonnetta yhteiskunnassamme ja sen toimivuutta, funktionaalisuutta. On paljon sellaisia tärkeitä asioita yhteiskunnassamme joita huono byrokratia haittaa ja tällöin kyse on juuri siitä, että kyseessä on huonosti toteutettu byrokratia. Esimerkiksi terveydenhuollossa ja sosiaalipalveluissa byrokratia ei tunnetusti ole toiminut aina tehokkaalla asiakkaita palvelevalla tavalla. Oman näkemykseni mukaan syy tähän on se, että julkisen terveydenhuollon ja sosiaalipalveluiden byrokratiaa (sekä toimivuutta yleensä) on laiminlyöty viimeiset 20 vuotta Suomessa. Esimerkiksi tämä on yhteiskunnallinen konkreettinen ongelma jossa poliittisen tahtotilan puute kehittää kansalaisille tärkeitä palveluita on johtanut toimimattomaan byrokratiaan. Monet ovat varmasti kuulleet jonkun tuttavansa valittaneen sitä, kuinka terveydenhuollossa tai sosiaalipalveluissa asiakasta käsketään luukulta toiselle ja viestintä eri tahojen kanssa on hidasta, jo pelkästään organisaation itsensä sisällä.

Tämän artikkelin ainoa pieni poliittinen pointti on siten se, että hyvä politiikka tuottaa toimivaa ja tehokasta byrokratiaa. Huono politiikka ei. Mikäli Suomessa koettaisiin paremman politiikan aikakausi niin koittaisi taas aika kun valittaminen byrokratiasta romahtaisi. Silloin kun ihminen valittaa byrokratiasta, niin hän kohdistaa kritiikkinsä väärälle taholle. Byrokratian toimimattomuus ei juuri koskaan ole varsinaisesti byrokraattien itsensä aiheuttamaa. Byrokratian toimimattomuus on niiden ihmisten aiheuttamaa jotka ovat olleet päättämässä sen byrokratian toiminnasta alunalkujaan, eli toimimaton byrokratia on yleisesti todettuna aina poliitikkojen syytä. Niin arkinen ja tylsä kuin byrokratia ilmiönä onkin, niin sen toimimattomuus kertoo paljon yhteiskunnan poliittisista sen hetkisistä trendeistä. Mihin panostetaan ja mihin halutaan panostaa. Mitä siis kertoo Suomen politiikan nykytilasta, että juuri terveydenhuollon ja sosiaalipalveluiden byrokratia ei toimi tehokkaasti? Oman arvioni mukaan se kertoo sen, että meillä ei ole ollut vallassa poliitikkoja joilla olisi prioriteetit kunnossa ja jotka ovat kykeneväisiä tekemään politiikkaa ihmisille.

✿✿✿✿✿✿✿✿✿✿✿✿✿✿✿✿✿✿✿✿✿✿✿✿✿✿✿✿✿✿✿✿✿✿✿✿✿✿✿✿✿✿✿✿✿✿

Punainen Pohjantähti; Loogisesti punainen.

Kirjoittanut: Johan J. Valli 2024

Modernin ajan psyykkinen oireilu

Tässä artikkelissa pyrin lyhyesti käsittelemään laajaa aihetta, eli "modernin ajan psyykkistä oireilua" kuten otsikko asian ilmaisee. Kyse ei ole missään mielessä varsinaisesti yhdestä ilmiöstä. Tulokulmani on pohtia, että millainen on modernin kulttuurin ja yhteiskunnan vaikutus ihmisen psyykkeeseen ja etenkin millainen on sen negatiivinen vaikutus ihmisen psyykkeeseen.

Jokainen yhteiskunta-järjestelmä luo puitteet tietynlaiselle olemiselle. Tämä voi kuulostaa filosofiselta, mutta kyseessä on propositio joka ilmaisee hyvin konkreettista asiaa. Onhan sangen selvää, että 1800-luvun teollistuvalla yhteiskunnalla esimerkiksi oli hyvin konkreettiset vaikutukset siihen miten ihmiset elivät, miten he voivat ja miten he kokivat maailman ympärillään. Yhteiskunta-järjestelmän käsite pitää sisällään kuten sen tässä määrittelen niin talousjärjestelmän, hallintorakenteet, kaupunkisuunnittelun ja kulttuurin yleensä. Kuten 1800-luvun teollistuvat yhteiskunnat loivat täysin konkreettisella tavalla tietynlaista aikakautta leimannutta olemisen tapaa, niin myös tämä 2000-luvun ensimmäisen vuosisadan jälkiteollinen globaali uusliberalistinen ja Internetin valtaama yhteiskuntamme tietenkin siis niin ikään luo konkreettisesti puitteet sille miten olemme, miten siis elämme. 

Tämän artikkelin pointti on, että moderni yhteiskunta luo puitteet omalla historiallisella tavallaan psyykkisille sairauksille ja aikakauttamme elävien ihmisten mielenterveydelle yleensä. Moderni yhteiskunta aiheuttaa monenlaisia laaja-alaisesti ilmeneviä psyykkisiä sairauksia ja psyykkistä huonovointisuutta. Jokaisena aikakautena historiassa on läsnä tietenkin noin yleisesti sanottuna kaikenlaiset psykologiset ilmiöt, kiinnitän tässä huomiota siis niihin psykologisiin ilmiöihin jotka ovat yhteiskunnallisesti laaja-alaisia nyt, jotka jollakin tapaa määrittävät omalta osaltaan juuri tätä aikakautta.

Modernit lähtökohdat ihmisen psykologialle

Moderneissa länsimaisissa yhteiskunnissamme vallitsevat olosuhteet jotka alienoivat ihmisen moniulotteisesti. Modernia aikaa leimaa alati lisääntyvä yksilö-keskeisyys eli individualismi. Tämä näkyy konkreettisesti esimerkiksi talouspolitiikassa. Yksilön tulee esimerkiksi päästä jotenkin ihmeellisesti töihin, tilanteesta riippumatta. Vastoin sitä, että esimerkiksi valtio pyriski aktiivisesti tosissaan luomaan uusia työpaikkoja politiikallaan. Toisaalta individualismi näkyy kulttuurissa myös syvemmin, symboli-fokusoituneella tavalla. Tällöin kyse on puolestaan siitä, että miten me ajattelemme, miten me ymmärrämme maailman. Mitä tulee individualismiin yhteiskunnallisena trendinä tarkoittaa tämä esimerkiksi sitä, että hahmotamme itsemme ensisijaisesti yksilöinä emmekä esimerkiksi yhteisön jäseninä. Harva lienee tämän päivän Suomessa ajattelee itsensä aktiivisesti tasavallan kansalaisena. Asian voi ilmaista myös siten toisin, ihmisten ajattelu määrittyy egosentrisesti ja reaktiivisesti. Ihmiset hahmottavat erilaiset asiat maailmassa epäloogisen korostuneella tavalla suhteessa itseensä. Ihmiset ovat tekemisissä maailman kanssa, ajattelussaan, kun maailma on tekemisissä heidän itsensä kanssa. Nyky-ajalle on hyvin tyypillinen ilmiö, että henkilö Matti tai Maiju Meikäläinen on jossakin sosiaalisen median alustalla ja joku esimerkiksi kritisoi häntä. Tilanne jatkuu yleensä siten, että Matti tai Maiju reagoi tähän kritiikkiin. Vastaavasti joku voisi kehua Mattia, jolloin Matti reagoisi tähän kehuun. Subjektiivisuus ja reaktiivisuus ovat perustavanlaatuisia piirteitä ihmisyydessä itsessään, määritelmällisesti. Kyse näissä huomioissa on siitä, että modernissa yhteiskunnassa subjektiivisuus muuttuu helposti egoismiksi ja reaktiivisuus on olemisen tavoista yleisin. 

Reaktiivisuuden sijasta ihminen voisi olla muillakin tavoilla. Ihminen voisi olle aktiivinen, inter-aktiivinen tai esimerkiksi jopa passiivinen. Ihmiset myös ovat näitä kaikkia asioita ja ovat aina olleet, mutta modernissa yhteiskunnassa reaktiivisuus lienee korostuu ylitse muiden. Reaktiivisuus sopii hyvin yhteen individualismin kanssa jolloin ajatteluamme määrittää juurikin se kaavamaisuus, että olemme ja kohtaamme ärsykkeen joka orientoituu ajattelussamme joksikin jonka hahmotamme juuri itsemme kautta emmekä jollakin toisella tavalla.

Tässä kappaleessa olisi voinut nostaa esille vielä monta muuta ilmiötä jotka ovat yhtä keskeisiä modernissa yhteiskunnassa ja siinä millaiset puitteet ne luovat ihmisen psykologialle. Tämä on vain flirttailua tämän laajan aihe-alueen kanssa.

Modernit seuraukset ihmisen psykologialle

Millaisia seuraamuksia ja lopputuloksia moderni yhteiskunta sitten tuottaa mitä tulee ihmisten psyykkiseen hyvinvointiin, mielenterveyteen ja niin edelleen. Oma arvioni on, että esimerkiksi juuri individualismilla on hyvin keskeinen asema modernille yhteiskunnalle tyypillisten psykologisten ilmiöiden taustalla. Depressio, erilaiset ahdistuneisuushäiriöt tai vaikka syömishäiriöt kaikki ovat sellaisia joiden taustalla on sangen selkeästi havaittavissa individualistisen kulttuurin ja egosentrisen reaktiivisen ajattelun mekanismit. Muistutan, että puhun asiasta yhteiskunnallisella ja yleisellä tasolla. 

Individualismi johtaa näkemykseni mukaan helposti psyykkiseen kuormittuneisuuteen ihmisellä. Sillä individualismi korostaa symbolisella sekä konkreettisella tavalla sitä, että hän itse on vastuussa kaikesta mitä hänen elämänsä on. Tämänlainen mentaliteetti helposti muuttuu hyvin synkäksi ja ihminen voi kokea maailman esimerkiksi jonkinlaisena egoistisena dystopiana tyyliin; "minä olen yksin koko maailmaa vastaan". Ihmisen vastuut ja velvollisuudet korostuvat, konkreettisesti tämä tekee työt korostuneella tavalla nimenomaisesti yksilönä yksin. Tämä tekee politiikkaa yksilönä yksin. Tämä etsii nuorena aikuisena paikkaansa maailmassa, yksilönä yksin. Individualismi kulttuuria määrittävänä paradigmana luo "otollisen maaperän" psyykkiselle uupumukselle ja depressiolle esimerkiksi. 

Toisaalta moderni yhteiskuntamme tuottaa suuresti neuroottisuutta ja yleistä ahdistuneisuutta, joista molemmat voivat kärjistyä brutaaleilla tavoilla monenlaisina psyykkisinä sairauksina. Tämä johtuu oman näkemykseni ja arvioni mukaan informaation paljoudesta. Uusia uutisia tuotetaan pitkin päivää, jatkuvasti pitäisi olla pitämässä huolta omasta osaamisestaan ja kilpailukyvystään, jatkuvasti pitää olla luomassa itsestään brändiä ihmisyksilönä lukuisilla sosiaalisen median eri alustoilla. Yksinkertaistaen informaatiota on todella paljon ja läheskään kaikki eivät ole vielä löytäneet funktionaalisia tapoja sopeutua sen, informaation, paljouteen. 

Tämäkin kappale on vain vaatimaton johdanto kaikkeen siihen mitä olisi voinut vielä sanoa ja pohtia, mutta nämä jäävät sanottaviksi ja pohdittaviksi tulevaisuuteen.

Lopuksi

Päätän tämän artikkelin seuraavanlaisiin hyvin keskeisiin huomioihin ja filosofisiin linjauksiin. Modernius ei ole epäoptimaalinen asia, päinvastoin se on optimaalinen asia. Modernissa yhteiskunnassa on trendejä jotka ovat epäoptimaalisia kuten uusloberalistinen talouspolitiikka ja käsittämättömäksi muuttuneet työmarkkinat, mutta valistuksen modernius joka on sitä syvintä moderniutta edustaa fundamentaalisesti juurikin esimerkiksi uusliberalistisen poltiikan vastaista maailmankuvaa. Se edustaa rationalismia, tarkkaa etiikkaa ja funktionaalisuutta jonka päämääränä on humanistisesti ihminen ja ihmiskunta. Modernin ajan potentiaali on suurempi kuin minkään sitä edeltäneen ajan. Moderni oleminen omaa suuremman potentiaalin kuin mikään muu oleminen. Modernin aikakauden tapahtumat ja modernius eivät ole synonyymeja, sillä itselleni modernius on ennen kaikkea moraalinen olemisen tapa. Aikakautemme modernit ongelmat ovat joidenkin ihmisyksilöiden ja yleensä koko ihmiskunnan kyvyttömyyttä "olla tarpeeksi modernilla tavalla". 

Kysymys on siis siitä, että miten voimme saavuttaa moderniuden ihanteet ja välttää epäoptimaaliset lieveilmiöt joita inhimillinen heikkous, irrationaalisuus, tuo tullessaan. Moderni yhteiskunta aiheuttaa psyykkistä oireilua, mutta se voisi olla aiheuttamatta. Se voisi tuottaa sen sijasta ennen näkemätöntä valistusta ja hyvinvointia, rautateiden ja Concorden vauhtia. Moderni yhteiskunta voisi moderniuden itsensä hengessä tuottaa enemmän psyykkistä hyvinvointia kuin se mitä kykenee tuottamaan psyykkistä pahoinvointia, sillä jälkimmäistä edistävät tekijät ovat loppujen lopuksi luonteeltaan juurikin moderniuden vastaisia vaikka ne ovat läsnä moderneissa yhteiskunnissamme.

✿✿✿✿✿✿✿✿✿✿✿✿✿✿✿✿✿✿✿✿✿✿✿✿✿✿✿✿✿✿✿✿✿✿✿✿✿✿✿✿✿✿✿✿✿✿

Punainen Pohjantähti; Loogisesti punainen.

Kirjoittanut: Johan J. Valli 2024

Paskaduunit!

Useat ovat luultavasti joskus kuulleet käytettävän ilmaisua "paska-duunit". Useat lienee myös kuulleet jonkun toteavan ettei sellaisia ole olemassa. Yleensä jälkimmäisen kaltaisia ulostuloja perustellaan näkemyksellä, että kaikki työ on arvokasta. Suuri osa työstä mitä ihmiset tekevät on arvokasta ja kaikki työ on arvokasta siinä mielessä, että työ vaatii työskentelyä eli sitä, että ihminen käyttää voimavarojaan jonkin asian tekemiseen. Viimeksi mainittua voi yleisesti pitää mielekkäänä ja ihailtavana asiana.

Paska-duuneja on kuitenkin olemassa. Ihmiset jotka väittävät ettei ole, sillä perusteella, että kaikki työ on arvokasta syyllistyvät tahallaan tai vahingossa huomattavan yksiulotteiseen ajatteluun ja ympäröivän maailman tarkkailuun. Henkilö joka siis pitää "paska-duuni" ilmaisua epämieluisana, koska "kaikki työ on arvokasta", on alun alkujaan ymmärtänyt täysin väärin ilmaisun merkityksen. Paska-duunin käsite tunnetusti ei pidä sisällään suoraa väittämää, että kaikki työ ei olisi arvokasta. Käsitteen todellinen ja alkuperäinen merkitys viittaa siihen millaisissa olosuhteissa työtä tehdään ja millaista kyseessä olevatyö yleensä on. Paska-duuniksi voidaan luonnehtia työtä joka on ihmistä rasittavaa ja uuvuttavaa, mutta josta ei kuitenkaan saa hyvää palkkaa. Toinen keskeinen ilmauksen sisältö on se, ettei paska-duuni ole työntekijälle antoisaa ja, että se harvoin tarjoaa urakehityksen kannalta mitään todellisia mahdollisuuksia. Ihminen joka ei käsitä paska-duuni käsitteen merkitystä ja reagoi sen kuulemiseen yllä kuvatulla tavalla jättää kokonaan huomiotta työntekijän työnteon olosuhteiden realiteetit. Ihmiselle joka joutuu päivä toisensa jälkeen tekemään raskasta ja pitkää päivää huonolla palkalla, tälläiset kommentit kuulostavat lähinnä todellisuudesta täysin vieraantuneilta korulauseilta.

Palataan tähän paska-duunin käsitteeseen ja sen sisältöön. Paska-duuni on siis työtä joka on raskasta, mutta josta ei saa hyvää palkkaa. "Hyvällä palkalla" pyrin viittaamaan siihen, ettei työnteosta saatu korvaus vastaa kohtuullisella ja reilulla tavalla työn luonnetta. On perusteltua todeta, että raskaasta työstä tulisi maksaa hyvää palkkaa. Palkkaa jonka voidaan sanoa yleisesti olevan perusteltu korvaus kyseisestä työstä. Paska-duunin käsite viittaa määritelmällisesti työhön ja työpaikkoihin joissa tämä ei toteudu. Kaikenlainen työ voi olla siis oikeastaan paska-duunia, mikäli työehdot ja työolot eivät ole kohtuulliset. Tämä ilmaisu ei millään tavalla arvota töitä, se ei laisinkaan pyri ottamaan kantaa sellaiseen pohdintaan. Sen sijasta tämä maanläheinen ilmaisu kuvaa osuvasti tilanteita ja olosuhteita joista monet työntekijät itsensä usein löytävät. Siis alhaista palkkaa, pitkiä työvuoroja, harvoja taukoja ja niin edelleen. Tämän lisäksi on huomattava, että paska-duunin käsite pyrkii herättämään keskustelua työn luonteesta syvemmin. Työn tulisi mielekkäästi ajateltuna olla ihmiselle antoisaa ja jotakin minkä tämä kokee tärkeäksi. Uusliberalistinen kapitalismi tekee tälläisen mielekkään ja optimaalisen tilanteen mahdottomaksi. Lukemattomat ihmiset joutuvat tekemään töitä jotka eivät ole antoisia tai oikeastaan välttämättömän tärkeitäkään. Tähän on hyvä lopettaa tämä lyhyt pohdinta paska-duunin käsitteestä, sillä vasemmistolainen politiikka on aina pitänyt sisällään vahvasti huolen siitä, että tavalliset ihmiset voisivat mahdollisimman suuressa määrin elää juurikin antoisasti ja tämä pitää sisällään myös tietenkin sen, että tavalliset ihmiset voisivat tehdä työtä jonka he kokevat merkitykselliseksi. Punainen Pohjantähti jää odottamaan sellaista aikakautta kun tämä olisi tavalla tai toisella mahdollista.

✿✿✿✿✿✿✿✿✿✿✿✿✿✿✿✿✿✿✿✿✿✿✿✿✿✿✿✿✿✿✿✿✿✿✿✿✿✿✿✿✿✿✿✿✿✿

Punainen Pohjantähti; Loogisesti punainen.

Kirjoittanut: Johan J. Valli 2024