Edellä mainitussa artikkelissa päädyin siihen arvioon, että suomalaista vasemmistoa voi kuvailla sosiaalidemokraattiseksi ja suomalaisen vasemmiston politiikkaa "hyvinvointivaltio-politiikaksi". Kyseinen artikkeli ei ollut mikään lopullinen totuus asiasta ja monta asiaa jäi mainitsematta, mutta nämä ovat hyviä vaikkakin karkeita yleistyksiä. Millainen on siis se yhteiskuntafilosofinen perusta jolla tämä suomalaisen vasemmiston sosiaalidemokraattinen luonne ja hyvinvointivaltio-politiikan visio lepäävät. Tähän kysymykseen pyrin vastaamaan seuraavana.
Suomalaista sosialismia?
Suomalaisen vasemmiston yhteiskuntafilosofinen pohja on hyvin "länsimaalainen". Se ammentaa republikanismista (ei viittaa Yhdysvaltojen Republikaaneihin), marxilaisuudesta ja liberalismista. Suomalainen vasemmisto on nimittäin hyvin sitoutunut tasavaltaisuuteen, siihen valtiomuotoon ja yhteiskuntajärjestykseen joka meillä Suomessa on. Tämä on hyvin yleinen piirre eurooppalaisen vasemmiston keskuudessa laajemminkin. Toinen eurooppalaisen vasemmiston yleinen piirre joka meillä näkyy myös suomalaisessa vasemmistossa on marxilaisuus. Eiväthän SDP ja Vasemmistoliitto marxilaisuudesta yleisesti ottaen juurikaan puhu tai siihen viittaa, mutta tämä ideologia vaikuttaa vahvasti silti sen taustalla. Suomalainen vasemmisto on todella hyvin omaksunut esimerkiksi Karl Marxin ja Friedrich Engelsin työnlisäarvon teorian. Eli sen kannan, että työntekijän työ tuottaa enemmän rahallista arvoa mitä tälle maksetaan palkkaa. Tämä propositio onkin hyvin keskeinen hyvinvointivaltion oikeutuksen kannalta. Eli on perusteltua verottaa yrityksiä, jotta tämä kansallinen tuotettu rahallinen arvo saadaan palvelemaan koko yhteiskuntaa. Viimeiseksi mainitulla liberalismilla on myös niin ikään ollut selvä vaikutus suomalaiseen vasemmistoon. Suomalainen vasemmisto on täysin omaksunut sen individualistisen viitekehyksen joka liberalismiin kuuluu. Liberalismin myötä suomalainen vasemmisto on myös omaksunut hyvin ajatuksen yksilön vapaudesta ja oikeudesta olla omanlaisensa. Esimerkiksi slaavilaisissa yhteiskunnissa, kuten Venäjällä ja Ukrainassa, vasemmisto on usein konservatiivisempaa mitä tulee kysymyksiin koskien esimerkiksi seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjä.
Suomalainen vasemmisto on siis karkeasti sanottuna paketti tasavaltalaisuutta, marxilaisuutta ja liberalismia. Onko suomalainen vasemmisto sosialistinen tältä perustalta? Havaintojeni ja arvioni mukaan se on. Vasemmistoliiton ja niin sanottujen vasemmisto-demareiden laajempaa poliittista visiota voi perustellusti kutsua demokraattiseksi sosialismiksi. Merkittävä suomalainen vasemmisto-toimija ja Vasemmistoliiton entinen kansanedustaja Esko-Juhani Tennilä näki hyvinvointivaltion proto-sosialistisena konseptina (siis "sosialismia edeltävä" tai "esi-sosialistinen"), ja hyvinvointivaltio-politiikan sosialistisena politiikkana. Tämä kanta on pätevä ainakin siltä osin, että hyvinvointivaltion ihanteeseen liittyy vasemmiston keskuudessa vahvasti ajatus siitä, että sen kautta kansalaisten aikaansaama työnlisäarvo saadaan palautettua takaisin kansalaisille. Suomalainen vasemmisto ei kuitenkaan yleisesti ottaen vastusta yksityistä omistajuutta, kriittinen suhtautuminen yksityistä sektoria kohtaan nousee esille lähinnä tietyissä konteksteissa. Suomalainen vasemmisto suhtautuu kriittisesti yksityisen sektorin toimintaan mikäli kyse on suur-yrityksistä tai monikansallisista yrityksistä. Sama kriittinen suhtautuminen näkyy myös liittyen siihen mistä "markkinoista" on kyse. Suomalainen vasemmisto suhtautuu yleisesti ottaen hyvin nihkeästi yksityisen sektorin toimintaan terveydenhuollossa, sosiaalityössä ja kriittisen infrastruktuurin parissa.
Syväluotausta
Suomalainen vasemmisto on hyvin länsimaalainen maailmankatsomukseltaan. Vasemmistossa enemmistö näkee tasavaltaisen valtion siksi valtiomuodoksi ja hallintojärjestelmäksi jonka kautta yhteiskunnan on suotavaa järjestäytyä. Tämä tasavaltalaisuus ja luottamus valtiovaltaa kohtaan onkin hyvin omainen piirre suomalaiselle yhteiskunnalle ja sen kulttuurille laajemminkin. Tämä propositio on sosiaalidemokratian ja demokraattisen sosialismin ytimessä. Suomalaisen vasemmiston ja laajemmin eurooppalaisen vasemmiston suhdetta valtioon voi kuvata siten, että niin pitkään kun kyse on parlamentaarisesta vallankäytöstä niin valtio nähdään oikeutettuna toimijana. Tämä piirre pätee Euroopassa sekä vasemmistoon kuin myös oikeistoon, ja poikkeukset ovat harvinaisia vaikka eivät olemattomia.
Suomalainen vasemmisto on myös siinä mielessä korostuneen länsimaalainen ja eurooppalainen, että sitä määrittää korostuneella tavalla modernistinen ajattelu. Tasavaltaisuus, marxilaisuus ja liberalismi toki ovat kaikki modernistisia ajatuksia. Suomalaisen vasemmiston modernistisuus ei kuitenkaan rajoitu tähän, vaan sen mentaliteetti sinänsä on sellainen vaikka emme viittaisi edellä mainittuihin yhteiskuntafilosofisiin lähtökohtiin. Suomalaisen vasemmiston maailma on yleistäen tieteellisen realismin määrittelemä ja ihmisen toiminnan tuossa maailmassa yksinkertaistaen tulee olla humanistista. Tämä narratiivi saa tarkan olemuksensa vasta kun se perustellaan kokonaisvaltaisesti, mutta omien havaintojeni mukaan suomalaisen vasemmiston edustajat vaikuttavat intuitiivisesti lähtevän liikkeelle tästä esitellystä narratiivista. Kysymys on kuitenkin analyysistä joka perustuu omiin havaintoihini ja anekdootteihin, joten tämä on todennäköisesti sangen pätevä yleistys mutta ei mikään tarkka kuvaus.
Länsimaalaisen olemuksensa takia suomalaista vasemmistoa on houkuttelevaa ja helppoa lähteä analysoimaan hyödyntäen Michel Foucaultin käsitettä "biopower" jonka käännän tässä tekstissä biohallinoksi. Foucault viittaa tällä käsitteellä siihen miten modernit valtiot hallitsevat väestöään. Näihin hallinnon tapoihin lukeutuvat mm. kansanterveydelliset hankkeet ja läinsäädäntö koskien sukulaisuutta. Anarkistit, vasemmistolaiset liberalistit ja postmodernistit ovat kritisoineet usein sosiaalidemokraatteja, tasavaltaisia sosialisteja ja laajemmin marxilaisia siitä, että he tukeutuvat modernistiseen valtion konseptiin. Onkin kyllä totta, että kansanterveyden hankkeet esimerkiksi (kuten terveystiedon opetus) antavat valtiovallalle hyvän tilaisuuden vaikuttaa ihmisiin myös tavoilla jotka eivät ole välttämättä perusteltuja. Olihan homoseksuaalisuus vielä psykiatrinen diagnoosi Suomessakin 1990-luvun alussa, vaikka homoseksuaalisuus ei ole mitenkään objektiivisesti katsottuna ihmiselle haitaksi. Samanlaista pohdintaa voi tänä päivänä käydä liittyen transsukupuolisuuteen ja etenkin muunsukupuolisuuteen. Suomalainen terveydenhuolto ja lainsäädäntö on perusteettoman sokea ihmisen mahdollisille androgyniteetille. Suomalainen vasemmisto kannattaa vahvasti biohallintoa, mutta ei se ole huono asia. Minä itse olen hyvin modernistinen ja pidän tämänlaista biohallintoa mihin Foucault viittaa, täysin perusteltuna. On kuitenkin hyvä tiedostaa sen riskit.
Yhteenvetona Suomen vasemmiston yhteiskuntafilosofiasta voidaan siis todeta, että suomalainen vasemmisto edustaa liberalismia ja sosialismia. Se on hyvin sitoutunut siihen individualistiseen viitekehykseen joka määrittää länsimaalaista kulttuuria laajemminkin. Samalla se on kuitenkin sitoutunut myös vahvasti modernistisen valtion konseptiin jossa valtio kokoaa yhteiskunnan järjestäytyneeksi joukoksi. Vasemmisto kannattaa valtiota joka edistää kansalaistensa hyvinvointia ja terveyttä, vaikka tämä saattaakin välillä olla tarkemmilta päämääriltään erheellistä.
__________________________________________________________________________
Kirjoittanut: Johan J. Valli
Punainen Pohjantähti-blogi, 2025
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti