Filosofian asema 2020-luvun Suomessa ja luultavasti laajemminkin Länsimaissa ei ole kehuttava. Suuri osa ihmisistä tietää hyvin vähän filosofiasta, eikä sen opetukseen panosteta tarpeeksi toisella asteella taikka yliopistoissakaan. Tähän on kaksi syytä, oman arvioni mukaan. Ensiksikin 1900-luvun alusta saakka, mutta varsinkin sotien jälkeisessä Euroopassa reduktionistinen tiede ja atomismi ovat saavuttaneet hegemonisen aseman akatemiassa. Tämä on johtanut myös jollakin tavalla tieteiden arvottamiseen. Niin sanotut luonnontieteet nauttivat suurta arvostusta, kun taas puolestaan niin sanotut humanistiset tieteet nähdään jonakin vähemmän ehdottomana. Suoraan sanottuna, kokemukseni on, että humanistiset tieteet nähdään alempilaatuisina tieteinä verrattuna ensiksi mainittuihin. Tämä nivoutuu myöskin toiseen keskeiseen syyhyn koskien filosofian taantumaa yhteiskunnallisena ilmiönä. Tämä syy on se, että uusliberalistisen kapitalismin aikakautena kaikki arvotetaan suhteessa siihen, miten potentiaalisesti ne tuottavat rahallisia voittoja. Suomessa monissa yliopistoissa teknisten alojen (eli luonnontiedettä soveltavien alojen) tutkimuksen ja opetuksen rahoitus on ihan omaa luokkaansa, verrattuna humanististen tieteiden rahoitukseen.
Filosofia on samassa asemassa kuin humanistiset tieteet. Se jopa tietoisesti luetaan samaan joukkoon, mikä on täysin perusteetonta. Tampereen yliopistolla filosofian laitos on sijoitettu yhteiskuntatieteelliseen tiedekuntaan. Miksi näin? On täysin totta, että filosofisessa tutkimuksessa ollaan tekemisissä myös hyvin sosiaalisten teemojen kanssa, filosofian keskeisiin aloihin kun lukeutuu yhteiskuntafilosofia ja etenkin etiikka. On kuitenkin yhtälailla totta, että filosofisen tutkimuksen kohteena ovat hyvin huonosti suoraan yhteiskuntatieteellisen tutkimuksen piiriin luettavat aihealueet kuten logiikka, metafysiikka ja tieto-teoria (eli epistemologia, gnoseologiaksikin kutsutaan). Jos nämä kerran sopivat Tampereen yliopistossa yhteiskuntatieteellisen tiedekunnan piiriin, niin milloinka matematiikka siirretään sinne myös. Pointtina on se, että yleinen skeema filosofisesta tutkimuksesta on epäralistisilla ja perusteettomilla tavoilla värittynyt.
Tästä samasta syystä filosofiaan pätee aikaisemmin mainitsemani tieteenaloja koskevan arvottamisen ilmapiiri. Filosofiaa ei pidetä tärkeänä. Siihen suhtaudutaan jonakin hämäränä tutkimusmuotona, josta ei tarvitse mitään tietää ellei henkilökohtaisesti satu olemaan siitä kiinnostunut. Tämä on vahvasti vastoin valistuksen perinnettä ja tiedostavan sivistyneen ihmisen mallia. Jotta maailmassa voidaan toimia perustellusti ja rationaalisesti, siis oikeudenmukaisesti, niin ei filosofiaa voida ohittaa. Nyt se ohitetaan ja se on yksi niistä syistä joiden takia yhteiskuntamme on täysin kädetön koskien oman kulttuurinsa kaitsintaa ja mielekkään sosiaalisen elämän ilmapiirin saavuttamista. Filosofiaa ei siis pidetä pätevänä, vaikka kaiken tieteen nimissä filosofisen tutkimuksen pätevyys on sivilisaation elinehto.
Filosofian asema ei myöskään tule muuttumaan pitkään aikaan. Sillä kuten totesin, että uusliberalistisena aikana kaikki arvo määritetään rahassa, niin ei filosofia sellaisessa vertailussa arvolleen saa tunnustusta. Filosofia ei ole asia jota voisi tai tulisikaan voida mitenkään erityisissä määrin tuotteistaa ja muuntaa yhdeksi lukuisista kontingenteista kapitalismin tukipylväistä. Yhteiskuntamme kohtelee rahaa itseisarvona, ja se on ristiriidassa fundamentalistisella tavalla filosofian kanssa. Filosofiassa uteliaisuus ja tieto ovat ainoat itseisarvot. Elinaikanani filosofia tulee siis aina sinnittelemään vastoin yhteiskunnan mitäkin typeriä trendejä. Filosofia on kuitenkin aina läsnä ja tulee aina olemaan, sillä sitähän se on aina ollut. Ennen Sokratesta oli filosofiaa ja aina hänen jälkeensäkin tulee olemaan. Ainakin niin pitkään mitä ihmiskuntakin täällä vaeltaa. Filosofiaa ei onnistu lannistamaan teokratia, totalitarismi eikä uusliberalismi, sillä se on ihmisyyteen välittömästi kuuluva ilmiö.
Kirjoittanut: Johan J. Valli
