Suomalaisen vasemmiston filosofiasta

Millainen on se yhteiskuntafilosofinen paradigma Suomalaisen vasemmiston taustalla? Kirjoitin juuri reaalipoliittisesta näkökulmasta artikkelin siitä millaista on suomalainen vasemmistopolitiikka ja mitkä vaikuttavat olevan sen epäformaalit raamit. Tämän aikaisemman tekstin myötä innostuin pohtimaan asiaa yhteiskuntafilosofian näkökulmasta, kyse on itselleni tutuista asioista sillä opiskelen filosofiaa pääaineenani Tampereen yliopistossa.

 

 

Edellä mainitussa artikkelissa päädyin siihen arvioon, että suomalaista vasemmistoa voi kuvailla sosiaalidemokraattiseksi ja suomalaisen vasemmiston politiikkaa "hyvinvointivaltio-politiikaksi". Kyseinen artikkeli ei ollut mikään lopullinen totuus asiasta ja monta asiaa jäi mainitsematta, mutta nämä ovat hyviä vaikkakin karkeita yleistyksiä. Millainen on siis se yhteiskuntafilosofinen perusta jolla tämä suomalaisen vasemmiston sosiaalidemokraattinen luonne ja hyvinvointivaltio-politiikan visio lepäävät. Tähän kysymykseen pyrin vastaamaan seuraavana.

Suomalaista sosialismia?

Suomalaisen vasemmiston yhteiskuntafilosofinen pohja on hyvin "länsimaalainen". Se ammentaa republikanismista (ei viittaa Yhdysvaltojen Republikaaneihin), marxilaisuudesta ja liberalismista. Suomalainen vasemmisto on nimittäin hyvin sitoutunut tasavaltaisuuteen, siihen valtiomuotoon ja yhteiskuntajärjestykseen joka meillä Suomessa on. Tämä on hyvin yleinen piirre eurooppalaisen vasemmiston keskuudessa laajemminkin. Toinen eurooppalaisen vasemmiston yleinen piirre joka meillä näkyy myös suomalaisessa vasemmistossa on marxilaisuus. Eiväthän SDP ja Vasemmistoliitto marxilaisuudesta yleisesti ottaen juurikaan puhu tai siihen viittaa, mutta tämä ideologia vaikuttaa vahvasti silti sen taustalla. Suomalainen vasemmisto on todella hyvin omaksunut esimerkiksi Karl Marxin ja Friedrich Engelsin työnlisäarvon teorian. Eli sen kannan, että työntekijän työ tuottaa enemmän rahallista arvoa mitä tälle maksetaan palkkaa. Tämä propositio onkin hyvin keskeinen hyvinvointivaltion oikeutuksen kannalta. Eli on perusteltua verottaa yrityksiä, jotta tämä kansallinen tuotettu rahallinen arvo saadaan palvelemaan koko yhteiskuntaa. Viimeiseksi mainitulla liberalismilla on myös niin ikään ollut selvä vaikutus suomalaiseen vasemmistoon. Suomalainen vasemmisto on täysin omaksunut sen individualistisen viitekehyksen joka liberalismiin kuuluu. Liberalismin myötä suomalainen vasemmisto on myös omaksunut hyvin ajatuksen yksilön vapaudesta ja oikeudesta olla omanlaisensa. Esimerkiksi slaavilaisissa yhteiskunnissa, kuten Venäjällä ja Ukrainassa, vasemmisto on usein konservatiivisempaa mitä tulee kysymyksiin koskien esimerkiksi seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjä. 

Suomalainen vasemmisto on siis karkeasti sanottuna paketti tasavaltalaisuutta, marxilaisuutta ja liberalismia. Onko suomalainen vasemmisto sosialistinen tältä perustalta? Havaintojeni ja arvioni mukaan se on. Vasemmistoliiton ja niin sanottujen vasemmisto-demareiden laajempaa poliittista visiota voi perustellusti kutsua demokraattiseksi sosialismiksi. Merkittävä suomalainen vasemmisto-toimija ja Vasemmistoliiton entinen kansanedustaja Esko-Juhani Tennilä näki hyvinvointivaltion proto-sosialistisena konseptina (siis "sosialismia edeltävä" tai "esi-sosialistinen"), ja hyvinvointivaltio-politiikan sosialistisena politiikkana. Tämä kanta on pätevä ainakin siltä osin, että hyvinvointivaltion ihanteeseen liittyy vasemmiston keskuudessa vahvasti ajatus siitä, että sen kautta kansalaisten aikaansaama työnlisäarvo saadaan palautettua takaisin kansalaisille. Suomalainen vasemmisto ei kuitenkaan yleisesti ottaen vastusta yksityistä omistajuutta, kriittinen suhtautuminen yksityistä sektoria kohtaan nousee esille lähinnä tietyissä konteksteissa. Suomalainen vasemmisto suhtautuu kriittisesti yksityisen sektorin toimintaan mikäli kyse on suur-yrityksistä tai monikansallisista yrityksistä. Sama kriittinen suhtautuminen näkyy myös liittyen siihen mistä "markkinoista" on kyse. Suomalainen vasemmisto suhtautuu yleisesti ottaen hyvin nihkeästi yksityisen sektorin toimintaan terveydenhuollossa, sosiaalityössä ja kriittisen infrastruktuurin parissa. 

Syväluotausta

Suomalainen vasemmisto on hyvin länsimaalainen maailmankatsomukseltaan. Vasemmistossa enemmistö näkee tasavaltaisen valtion siksi valtiomuodoksi ja hallintojärjestelmäksi jonka kautta yhteiskunnan on suotavaa järjestäytyä. Tämä tasavaltalaisuus ja luottamus valtiovaltaa kohtaan onkin hyvin omainen piirre suomalaiselle yhteiskunnalle ja sen kulttuurille laajemminkin. Tämä propositio on sosiaalidemokratian ja demokraattisen sosialismin ytimessä. Suomalaisen vasemmiston ja laajemmin eurooppalaisen vasemmiston suhdetta valtioon voi kuvata siten, että niin pitkään kun kyse on parlamentaarisesta vallankäytöstä niin valtio nähdään oikeutettuna toimijana. Tämä piirre pätee Euroopassa sekä vasemmistoon kuin myös oikeistoon, ja poikkeukset ovat harvinaisia vaikka eivät olemattomia.

Suomalainen vasemmisto on myös siinä mielessä korostuneen länsimaalainen ja eurooppalainen, että sitä määrittää korostuneella tavalla modernistinen ajattelu. Tasavaltaisuus, marxilaisuus ja liberalismi toki ovat kaikki modernistisia ajatuksia. Suomalaisen vasemmiston modernistisuus ei kuitenkaan rajoitu tähän, vaan sen mentaliteetti sinänsä on sellainen vaikka emme viittaisi edellä mainittuihin yhteiskuntafilosofisiin lähtökohtiin. Suomalaisen vasemmiston maailma on yleistäen tieteellisen realismin määrittelemä ja ihmisen toiminnan tuossa maailmassa yksinkertaistaen tulee olla humanistista. Tämä narratiivi saa tarkan olemuksensa vasta kun se perustellaan kokonaisvaltaisesti, mutta omien havaintojeni mukaan suomalaisen vasemmiston edustajat vaikuttavat intuitiivisesti lähtevän liikkeelle tästä esitellystä narratiivista. Kysymys on kuitenkin analyysistä joka perustuu omiin havaintoihini ja anekdootteihin, joten tämä on todennäköisesti sangen pätevä yleistys mutta ei mikään tarkka kuvaus. 

Länsimaalaisen olemuksensa takia suomalaista vasemmistoa on houkuttelevaa ja helppoa lähteä analysoimaan hyödyntäen Michel Foucaultin käsitettä "biopower" jonka käännän tässä tekstissä biohallinoksi. Foucault viittaa tällä käsitteellä siihen miten modernit valtiot hallitsevat väestöään. Näihin hallinnon tapoihin lukeutuvat mm. kansanterveydelliset hankkeet ja läinsäädäntö koskien sukulaisuutta. Anarkistit, vasemmistolaiset liberalistit ja postmodernistit ovat kritisoineet usein sosiaalidemokraatteja, tasavaltaisia sosialisteja ja laajemmin marxilaisia siitä, että he tukeutuvat modernistiseen valtion konseptiin. Onkin kyllä totta, että kansanterveyden hankkeet esimerkiksi (kuten terveystiedon opetus) antavat valtiovallalle hyvän tilaisuuden vaikuttaa ihmisiin myös tavoilla jotka eivät ole välttämättä perusteltuja. Olihan homoseksuaalisuus vielä psykiatrinen diagnoosi Suomessakin 1990-luvun alussa, vaikka homoseksuaalisuus ei ole mitenkään objektiivisesti katsottuna ihmiselle haitaksi. Samanlaista pohdintaa voi tänä päivänä käydä liittyen transsukupuolisuuteen ja etenkin muunsukupuolisuuteen. Suomalainen terveydenhuolto ja lainsäädäntö on perusteettoman sokea ihmisen mahdollisille androgyniteetille. Suomalainen vasemmisto kannattaa vahvasti biohallintoa, mutta ei se ole huono asia. Minä itse olen hyvin modernistinen ja pidän tämänlaista biohallintoa mihin Foucault viittaa, täysin perusteltuna. On kuitenkin hyvä tiedostaa sen riskit.

Yhteenvetona Suomen vasemmiston yhteiskuntafilosofiasta voidaan siis todeta, että suomalainen vasemmisto edustaa liberalismia ja sosialismia. Se on hyvin sitoutunut siihen individualistiseen viitekehykseen joka määrittää länsimaalaista kulttuuria laajemminkin. Samalla se on kuitenkin sitoutunut myös vahvasti modernistisen valtion konseptiin jossa valtio kokoaa yhteiskunnan järjestäytyneeksi joukoksi. Vasemmisto kannattaa valtiota joka edistää kansalaistensa hyvinvointia ja terveyttä, vaikka tämä saattaakin välillä olla tarkemmilta päämääriltään erheellistä.

__________________________________________________________________________

Kirjoittanut: Johan J. Valli

Punainen Pohjantähti-blogi, 2025 

 

Vasemmiston "paradigma"

Mikä on suomalaisen vasemmiston visio? Sellaista tuskin on olemassa, eikä se sinänsä haittaa sillä ei oikeistollakaan ole sellaista. Suomalainen vasemmisto on myös hyvin monitahoinen ryhmä ja sen edustajilla on lukuisia erilaisia poliittisia lähtökohtia ynnä päämääriä. Lienee mielekästä siten selventää sitä mihin viittaan tässä artikkelissa käsitteellä "suomalainen vasemmisto". Rajaan Vihreän liiton kokonaan ulos suomalaisesta vasemmistosta tämän artikkelin kontekstissa, mutta en rajaa Sosiaalidemokraatteja pitävästi ulos. Ennen kaikkea keskityn kuitenkin käsittelemään asiaa viitaten vasemmistolla Vasemmistoliittoon ja "vasemmisto-demareihin".

Nyt kun meille on selkeää mitä suomalainen vasemmisto tässä tekstissä tarkoittaa niin voimme jatkaa sen varsinaisen kysymyksen pohtimista, eli onko suomalaisella vasemmistolla olemassa jokin perimäinen poliittinen visio tai jakaako suomalainen vasemmisto jonkinlaisen poliittisen "paradigman".

Oman kokemukseni ja havaintojeni perusteella väittäisin suomalaisen vasemmiston jakavan tietynlaisen poliittisen vision tai paradigman, jota voisi luonnehtia sosiaalidemokraattiseksi. Vasemmistoliitto ja etenkin vasemmisto-demarit ovat hyvin sitoutuneita hyvinvointivaltion konseptiin ja luottavat sen toimivuuteen. Hyvinvointivaltio onkin todella sosiaalidemokraattinen ja keynesiläinen konsepti. Tämä hyvinvointivaltio-politiikka lienee se suomalaista vasemmistoa määrittävä paradigma. Hyvinvointivaltio-politiikka vaikuttaisi tarkoittavan reaalipolitiikkaa jossa pyritään panostamaan koulutukseen, terveydenhuoltoon, tulopolitiikkaan ja sosiaaliturvaan. Etenkin koulutusta ja sen merkitystä suomalaiselle yhteiskunnalle korostetaan julkisessa keskustelussa selkeästi vasemmistolaisten toimijoiden toimesta. Reaalipolitiikka on kuitenkin usein puolustustaistelua oman asian puolesta ja tästä syystä puoluepolitiikan vasemmistolla ei ole yleisesti ottaen aikaa esitellä tulevaisuuden visioitaan hyvinvointivaltion kehityksestä tai mitään sen kaltaista. Tämä on ihan ymmärrettävää sillä aika menee siihen, että pyritään ehkäisemään Kokoomuksen ja Perussuomalaisten ajaman uusliberalistisen politiikan vahinkoja. Ajoittain joku vasemmistolainen toimija silloin tällöin saattaa kommentoida jotakin liittyen tulevaisuuden poliittisiin visioihin. Tunnetusti entinen pääministeri Sanna Marin, josta tuli myös aikakauden vasemmiston kasvot pääministerikaudellaan jollakin tapaa, kommentoi esimerkiksi aikanaa sitä miten työviikko voisi olla tulevaisuudessa nykyistä lyhyempi. Tämä provosoi selkeästi monia muita poliittisia toimijoita ja ainakin omasta mielestäni hyvällä tavalla. Vasemmiston pitäisi provosoida enemmän Suomessa, mitä se 2010-luvulla ja 2020-luvulla on tehnyt.

Hyvinvointivaltio-politiikan unelmia

Millaiset ovat tarkemmin siten nämä hyvinvointivaltio-politiikan päämäärät? Millaisia ovat hyvinvointivaltio-politiikan unelmat? Nämä ovat hyviä kysymyksiä, sillä vastaukset niihin kertovat sangen paljon yleisesti siitä mitä suomalainen vasemmisto tavoittelee. Nämä ovat omia arvioitani ja yleistyksiäni asiasta, joten niitä ei tule hyväksyä täydellisenä totuutena. 

Vasemmistoliittolaisten ja vasemmisto-demareiden unelmien lähtökohta on todennäköisesti vahva ja kehittyvä hyvinvointivaltio. Käytännössä tämä lienee tarkoittaa Suomea jossa on nykyistä vahvempi sosiaaliturva ja nykyistä parempi rahoitus julkisella sektorilla, etenkin mitä tulee koulutukseen ja SOTE-palveluihin. Sosiaaliturvan suhteen vasemmisto haluaisi uudistaa toimeentulotuen, joka tällä hetkellä on realistisesti täydellinen sosio-ekonominen loukku. Vasemmiston lähtökohta toimeentulotuen uudistamiseksi pohjaa käytännössä perustulon konseptiin. Vasemmistoliitto korvaisi toimeentulotuen kokonaan perustulolla ja SDP uudistaisi sitä samankaltaiseen suuntaan, mutta ei esittelisi varsinaista perustuloa sen tilalle. SOTE-palveluiden suhteen suomalainen vasemmisto lienee yksinkertaisesti haluaisi tehdä suhteellisesti suuret korotukset niiden rahoitukseen. Sekä Vasemmistoliitto, että SDP kannattavat huomattavasti nykyistä nopeampaa hoitoonpääsyä perusterveydenhuollossa. Toinen asia joka näitä varsinaisia vasemmisto-puolueitamme yhdistää on se, ettei kumpikaan niistä halua edistää yksityisen sektorin mahdollisuuksia terveydenhuollon markkinoilla. Oikeastaan päinvastoin, suomalainen vasemmisto haluaa rajata yksityisen terveydenhuollon roolin julkista terveydenhuoltoa täydentäväksi. 

Suomalaisen vasemmiston paradigmassa on myös erityinen paikkansa ammattiyhdistys-toiminnalle. Etenkin SDP'n yhteydet AY-liikkeeseen ovat todella vankat, eivätkä Vasemmistoliiton suhteet sinne päin ole niin rappeutuneet mitä usein kauhistellaan. Tulopolitiikassa "jyvät erotetaan akanoista" ja eri puolueiden poliittiset päämäärät realisoituvat yksinkertaisella selkeällä tavalla. Suomessa vasemmisto aina puoltaa tulopolitiikassa parempaa palkkausta työntekijöille, oikeisto taas puolestaan aina vastustaa sitä vaikka olosuhteet olisivat hyvinkin otolliset palkankorotuksille. 

Tässä nyt yhteenveto vasemmiston paradigmasta Suomessa. Kyse on siis epävirallisesta linjasta jota suomalainen vasemmisto tuntuu noudattavan luonnostaan, yleistyksistä koskien vasemmisto-puolueiden ajamaa reaalipolitiikkaa. Tästä aiheesta tulen kirjoittamaan enemmän ja seuraavaksi haluaisin ainakin kirjoittaa suomalaisen vasemmiston paradigmasta ja normatiivisista arvoista yhteiskuntafilosofisesta tulokulmasta.

__________________________________________________________________________

Kirjoittanut: Johan J. Valli

Punainen Pohjantähti-blogi, 2025 

 

Oikeistoa ei kiinnosta talouden tasapainottaminen

Oikeistolaiset puolueet ovat markkinoineet itseään mielikuvilla talousosaamisesta ja tarkasta taloudenpidosta. Osittain tämä on onnistunutkin, valitettavasti. Todellisuudessa Kokoomus tai Perussuomalaiset eivät vaikuta olevan erityisen kiinnostuneita valtion ja kuntien talouden tasapainottamisesta. Ainakaan tämä ei näy heidän toiminnassaan. 

Perussuomalaiset eivät ole kiinnostuneita valtion talouden tasapainottamisesta sillä heillä ei ole edes olemassa selkeää näkemystä valtion talouden ylläpidosta. Tämä ei ole yllättävää sillä Perussuomalaiset ovat opportunistinen puolue joka ammentaa emootioista ja intuitioista. He rakentavat poliittisen narratiivinsa näiden pohjalta ja tämän takia heidän linjansa on usein myös ristiriitainen. Tunteet ja intuitiot kun tuppaavat olemaan ailahtelevia. Kokoomusta ei kiinnosta valtion talouden tasapainottaminen, vaikka he kovasti pyrkivät toisin väittämään. Mikäli Kokoomusta kiinnostaisi aidosti tasapainottaa valtion taloutta ja tehdä siitä vankan ynnä vakaan, niin he tekisivät toimia jotka edistäisivät tätä päämäärää. Samalla kun he oikeuttavat tavallisilta suomalaisilta, kuten opiskelijoilta leikkaamisen talouden tasapainottamisella, niin ovat he valmiita tekemään tuota talouden kestokykyä heikentäviä toimia muualla. Tämä johtuu siitä, että Kokoomus on todellisuudessa Elinkeinoelämän keskusliiton suurten firmojen etua ajava puolue. Muuta luonnetta ja olemusta Kokoomuksella ei ole. Samalla kun kokoomuslaisten mukaan pitää leikata tavallisten suomalaisten tukia ja vähentää tärkeiden palveluiden rahoitusta talouden tasapainottamiseksi, niin Kokoomus poikkeuksetta asettuu puoltamaan esimerkiksi valtion ja kuntien tuottavien omistusten myyntiä yksityisille tahoille. Kuvitellaan, että on pieni suomalainen maatila jonka taloutta pitää saada hieman vakaammaksi. Ei ole millään tapaa järkevää tuolloin, että tilan isäntä ja emäntä päättäisivät myydä tuottavat lehmänsä pois.

Muitakin esimerkkejä siitä, ettei Kokoomusta todellisuudessa erityisesti kiinnosta valtion talouden tasapainottaminen on olemassa. Kokoomuksen ajamat verotuksen uudistukset poikkeuksetta tuppaavat vähentämään valtion verotuloja kohdissa joista niitä voisi helposti saada enemmän. Orpon hallitus esimerkiksi uudistu tuloverotusta siten, että juuri suurituloisimmat joutuvat maksamaan vähemmän veroja kuin ennen. Ilmeisesti parikymppisten opiskelijoiden pitää kantaa vastuu Suomen talouden tasapainottamisesta, mutta suurituloisten ei tarvitse näihin talkoisiin osallistua. Tämän lisäksi voisi esimerkiksi pohtia hieman monitahoisempia taloudellisia kysymyksiä, kuten Orpon hallituksen vallan aikana jatkuvasti pahenevaa inflaatiota. Koska Kokoomus ja oikeisto yleensä ei ole valmis edistämään tulopolitiikassa kansalaisten etuja, eli siis suurempia palkkoja suomalaisille duunareille niin tulee suomalaisten tyytyä kärvistelemään alentuva ostovoima seuranaan. Ainakin kunnes saadaan nykyistä pätevämpää päätöksentekoa opportunismin tilalle.

__________________________________________________________________________

Kirjoittanut: Johan J. Valli

Punainen Pohjantähti-blogi, 2025