Suomi ei ole sosiaaliturvan malli maa

Monet suomalaiset elävät siinä käsityksessä, että Suomen sosiaaliturva on parhainta sosiaaliturvaa maailmassa. Todellisuus on kuitenkin toinen. Suomen sosiaaliturva oli suhteellisesti erinomainen ja edistyksellinen 2000-luvun alussa, nyt 2020-luvulla se on ylenpalttisen byrokraattinen, joustamaton, eikä se usein vastaa kansalaisten tarpeisiin. Syy siihen, että Suomen sosiaaliturvan taso on heikentynyt tavalla jolla on vain negatiivisia vaikutuksia yhteiskunnan kannalta, ovat lukuisat 2000-luvun aikana tehdyt lyhytnäköiset poliittiset päätökset. Näiden poliittisten päätösten taustalla lienevät 2000-luvun uusliberalistinen trendi ja poliittisen tahtotilan puute sosiaaliturvan kohtuullisesta rahoituksesta. Tämän lisäksi jo 1990-luvun lopulta saakka on ollut tiedossa, että Suomen sosiaaliturva-järjestelmää tulisi uudistaa merkittävästi mutta reilut 25 vuotta ovat olleet liian vähän aikaa suomalaisille poliitikoille tämän uudistuksen toteuttamiseksi.

Nykyinen tilanne on se, että Suomi pärjää OECD'n ja Euroopan unionin vertailuissa usein verrokki-maita huonommin. Suomi ei onnistu hyvin mm. köyhyyden torjunnassa, asumiskustannusten kompensoinnissa tai mainitussa byrokratian joustavuudessa. Tämän lisäksi on huomionarvoista, että Suomen sosiaaliturva-järjestelmän perusturvan taso on huono suhteessa moniin verrokki-maihin. Sellaisia maita joissa voidaan perustellusti sanoa olevan parempi sosiaaliturva kuin Suomessa ovat esimerkiksi Norja, Tanska ja Alankomaat.

Toimeentulotuen vitsaus

Keskeisin Suomen sosiaaliturva-järjestelmän ongelma on pahamaineinen toimeentulotuki. Toimeentulotuki on kaiken kaikkiaan huonosti suunniteltu, epä-funktionaalinen ja irrationaalinen tuki. Toimeentulotuki nimittäin käytännössä vangitsee sosioekonomisesti tukea saavan kansalaisen. Toimeentulotuelta on vaikeaa ponnistaa mitenkään kohtuullisella ja järkevällä tavalla. Tämä johtuu siitä, että toimeentulotuen asiakas ei saa käytännössä kerryttää minkäänlaisia pieniäkään säästöjä. Myöskin satunnaisten tulojen ja palkkioiden saaminen on tehty mahdottomaksi. Tämä on hyvin typerää sillä hyvän sosiaaliturvan kenties keskeisimpiin piirteisiin kuuluu se, että se mahdollistaa sosiaaliturvan asiakkuuden päättymisen helposti. Tarkoittaen siis sitä, että asiakkaana oleva kansalainen ei tarvitse enää sosiaaliturvaa ja saa vakituista tuloa. Tätäkin typerämpää ja suoranaisen kummallista on se, että toimeentulotuki vaikuttaa olevan kuin suunniteltu mahdollisimman ikäväksi ilman mitään erityistä syytä. Tämän lisäksi toimeentulotuki on yksinkertaisesti riittämätön, se ei riitä kattamaan elämän perus edellytyksiä Suomessa, eli toimeentulotuki on ostovoimaltaan liian pieni. 

Kaiken kaikkiaan toimeentulotuki ei ole hyvä suomalaisten tai Suomen valtion kannalta, vaan päinvastoin se voi pahimmillaan olla hyvinkin haitallinen ihmisoikeuksien ja valtion talouden kannalta.

 

Tarvittavat korjaus-toimenpiteet

Ensimmäisen korjaus-toimenpiteen tulee olla se, että Suomen sosiaaliturvan niin sanotun perusturvan tulee taata riittävä turva suomalaisille tarpeen vaatiessa. Käytännössä tämä tarkoitaa sitä, että sen tulee olla riittävää tukea. Perusturvan tulee taata se, että rahaa riittää terveelliseen ravintoon, asumiseen ja muihin keskeisiin välttämättömiin kuluihin kuten vaatteisiin ja liikkumiseen. Toinen yhtä tärkeä korjaus-toimenpide on se, että perusturva ei vangitse kansalaista sosioekonomisella tavalla. Vaikka kansalainen olisi sosiaaliturvan asiakas, niin hänellä tulee olla oikeus vastaanottaa satunnaisia tuloja ja esimerkiksi lahjana saatua rahaa. 

Realistisin vaihtoehto nykyiselle toimeentulotuelle on perustulo joka kattaisi esimerkiksi ostovoimaltaan terveellisen ravinnon, vaatetuksen, liikkumisen ja halvemmat lääkitykset. Tätä perustuloa voitaisiin tarvittaessa täydentää asumistuella ja erilaisilla tuilla välttämättömän lääkityksen tai muiden terveydellisten tarpeiden täyttämiseksi. Keskeisessä asemassa on riittävä valtion tukema asuntorakentaminen, joka mahdollistaisi kohtuulliset vuokrat (ns. ARA-asunnot). Tämä vähentäisi huomattavasti asumistuen kustannusten paisumista ja olisi siten järkevää sekä valtion talouden kannalta, kuin myös viimesijaisesti kansalaisten hyvinvoinnin kannalta. 

 

Suomessa tarvitaan yleisen poliittisen ilmapiirin muutosta aitojen hyvien ratkaisujen aikaansaamiseksi tämän asian, kuin myös monen muunkin yhteiskunnallisen asian osalta. Jokainen ihminen jolla on sydän paikallaan ja realistinen ymmärrys asiasta tiedostaa sen, ettei kehnolla perusturvalla saada aikaan mitään muuta kuin pahoinvoiva kansalaisia. Nykyinen järjestelmä onnistuu liian harvoin auttamaan omia kansalaisiaan ja aivan liian usein se onnistuu "potkimaan heitä päähän".

__________________________________________________________________________

Kirjoittanut: Johan J. Valli

Punainen Pohjantähti-blogi, 2025