Epä-suomalaista politiikkaa vastaan

 

Nykyinen hallitus, eli Orpon hallitus, on nyt istunut reilut kaksi vuotta. Olemme siis ehtineet jo nähdä enemmän kuin tarpeeksi millaista politiikkaa he ovat päättäneet toteuttaa. Suhtaudun Orpon hallituksen politiikkaan hyvin kriittisesti, sillä se on pitkälti päämäärätöntä suhmurointia. Toinen keskeinen huomio joka Orpon hallituksen politiikasta tulee itselleni mieleen on se, että sen politiikka on hyvin "epä-suomalaista" politiikkaa. Oletan, että moni muukin saattaa samaistua tähän arviooni. 

Miksi Orpon hallituksen politiikka on siis näkemykseni mukaan "epä-suomalaista". Näkemykseni avaamiseksi on mielekästä lähteä liikkeelle siitä mikä tekee politiikasta "suomalaista" ja tai "epä-suomalaista". Vilpittömyyden nimissä on tietenkin muistutettava, että mainitut määreet ovat hyvin tulkinnanvaraisia. Pyrin kuitenkin perustelemaan omat määrittelyni ja arviot mahdollisimman hyvin. Nähdäkseni politiikka jota voisi kuvailla positiivisesti "suomalaiseksi" on sellaista joka edistää reilua yhteiskunta-elämää, yhteiskunnallista luottamusta ja vakautta, tasa-arvoa ja pragmaattisesti suomalaisten hyvinvointia (niin taloudellisesti kuin sosiaalisestikin). Näitä määreitä voimme pitää "suomalaisina" siitä syystä, että ne lukeutuvat suomalaisen yhteiskunnan historiallisiin saavutuksiin. Saavutuksiin jotka monessa muussa yhteiskunnassa eivät ole valitettavasti toteutuneet samalla tavalla. Täten johdonmukaisesti tietenkin "epä-suomalainen" politiikka on vastaavasti politiikkaa jonka seurauksena yhteiskunnasta tulee epäreilumpi, polarisoituneempi, vähemmän tasa-arvoinen ja yhteiskunnallinen luottamus laskee. Unohtamatta tietenkään sitä, että tämänlainen politiikka ei myöskään onnistu pragmaattisesti edistämään suomalaisten hyvinvointia (niin taloudellisesti kuin sosiaalisestikin). 

Orpon hallituksen politiikka on ollut näistä sangen selkeästi jälkimmäisen tyyppistä, siis sangen "epä-suomalaista politiikkaa". Ensiksikin Orpon hallituksen politiikka ei edes pyri esittämään, että se pyrkisi tekemään Suomesta reilun yhteiskunnan vaan oikeastaan päinvastoin. Tästä kenties selkein esimerkki on se, miten työntekijöiden oikeuksia on pyritty kaventamaan ja miten opiskelijoiden tukia on leikattu. Samalla Orpon hallitus on kuitenkin löytänyt jostakin rahaa suurituloisten verojen kevennyksiä varten ja myös päättömiin infrastruktuuri-hankkeisiin, kuten "Turun tunnin junaan". Tämä Kokoomuksen ja Perussuomalaisten johtaman politiikan epäreiluus selittää myös laajalti sitä miksi monien suomalaisten luottamus yhteiskuntaamme ja sen vakauteen on valitettavasti kärsinyt paljon. Orpon hallitus ei myöskään ole toisaalta kyennyt uskottavasti edistämään suomalaisten hyvinvointia, katsoi asiaa sitten mistä tulokulmasta tahansa. He ovat antaneet julkisen terveydenhuollon kriisiytyä kaikessa rauhassa ja heidän työllisyys-politiikkansa on epäonnistunut totaalisesti. Suomeen ei ole saatu uusia työpaikkoja, vaan päinvastoin, useampi suomalainen on joutunut kortistoon. Samalla Orpon hallitus on tietenkin heikentänyt töttömyysturvaa ja asumisen tukea. 

Orpon hallituksen politiikka on sangen "epä-suomalaista" ja yleisesti huonoa politiikkaa, joka ei edistä yhteiskunnan tai sen kansalaisten asiaa. Järkevä vastaan väittäminen on pitkälti mahdotonta ellei halua turvautua kovan tason "mentaaliseen akrobatiaan".

__________________________________________________________________________

Kirjoittanut: Johan J. Valli

Punainen Pohjantähti-blogi, 2025  

 

Suomi ei ole sosiaaliturvan malli maa

Monet suomalaiset elävät siinä käsityksessä, että Suomen sosiaaliturva on parhainta sosiaaliturvaa maailmassa. Todellisuus on kuitenkin toinen. Suomen sosiaaliturva oli suhteellisesti erinomainen ja edistyksellinen 2000-luvun alussa, nyt 2020-luvulla se on ylenpalttisen byrokraattinen, joustamaton, eikä se usein vastaa kansalaisten tarpeisiin. Syy siihen, että Suomen sosiaaliturvan taso on heikentynyt tavalla jolla on vain negatiivisia vaikutuksia yhteiskunnan kannalta, ovat lukuisat 2000-luvun aikana tehdyt lyhytnäköiset poliittiset päätökset. Näiden poliittisten päätösten taustalla lienevät 2000-luvun uusliberalistinen trendi ja poliittisen tahtotilan puute sosiaaliturvan kohtuullisesta rahoituksesta. Tämän lisäksi jo 1990-luvun lopulta saakka on ollut tiedossa, että Suomen sosiaaliturva-järjestelmää tulisi uudistaa merkittävästi mutta reilut 25 vuotta ovat olleet liian vähän aikaa suomalaisille poliitikoille tämän uudistuksen toteuttamiseksi.

Nykyinen tilanne on se, että Suomi pärjää OECD'n ja Euroopan unionin vertailuissa usein verrokki-maita huonommin. Suomi ei onnistu hyvin mm. köyhyyden torjunnassa, asumiskustannusten kompensoinnissa tai mainitussa byrokratian joustavuudessa. Tämän lisäksi on huomionarvoista, että Suomen sosiaaliturva-järjestelmän perusturvan taso on huono suhteessa moniin verrokki-maihin. Sellaisia maita joissa voidaan perustellusti sanoa olevan parempi sosiaaliturva kuin Suomessa ovat esimerkiksi Norja, Tanska ja Alankomaat.

Toimeentulotuen vitsaus

Keskeisin Suomen sosiaaliturva-järjestelmän ongelma on pahamaineinen toimeentulotuki. Toimeentulotuki on kaiken kaikkiaan huonosti suunniteltu, epä-funktionaalinen ja irrationaalinen tuki. Toimeentulotuki nimittäin käytännössä vangitsee sosioekonomisesti tukea saavan kansalaisen. Toimeentulotuelta on vaikeaa ponnistaa mitenkään kohtuullisella ja järkevällä tavalla. Tämä johtuu siitä, että toimeentulotuen asiakas ei saa käytännössä kerryttää minkäänlaisia pieniäkään säästöjä. Myöskin satunnaisten tulojen ja palkkioiden saaminen on tehty mahdottomaksi. Tämä on hyvin typerää sillä hyvän sosiaaliturvan kenties keskeisimpiin piirteisiin kuuluu se, että se mahdollistaa sosiaaliturvan asiakkuuden päättymisen helposti. Tarkoittaen siis sitä, että asiakkaana oleva kansalainen ei tarvitse enää sosiaaliturvaa ja saa vakituista tuloa. Tätäkin typerämpää ja suoranaisen kummallista on se, että toimeentulotuki vaikuttaa olevan kuin suunniteltu mahdollisimman ikäväksi ilman mitään erityistä syytä. Tämän lisäksi toimeentulotuki on yksinkertaisesti riittämätön, se ei riitä kattamaan elämän perus edellytyksiä Suomessa, eli toimeentulotuki on ostovoimaltaan liian pieni. 

Kaiken kaikkiaan toimeentulotuki ei ole hyvä suomalaisten tai Suomen valtion kannalta, vaan päinvastoin se voi pahimmillaan olla hyvinkin haitallinen ihmisoikeuksien ja valtion talouden kannalta.

 

Tarvittavat korjaus-toimenpiteet

Ensimmäisen korjaus-toimenpiteen tulee olla se, että Suomen sosiaaliturvan niin sanotun perusturvan tulee taata riittävä turva suomalaisille tarpeen vaatiessa. Käytännössä tämä tarkoitaa sitä, että sen tulee olla riittävää tukea. Perusturvan tulee taata se, että rahaa riittää terveelliseen ravintoon, asumiseen ja muihin keskeisiin välttämättömiin kuluihin kuten vaatteisiin ja liikkumiseen. Toinen yhtä tärkeä korjaus-toimenpide on se, että perusturva ei vangitse kansalaista sosioekonomisella tavalla. Vaikka kansalainen olisi sosiaaliturvan asiakas, niin hänellä tulee olla oikeus vastaanottaa satunnaisia tuloja ja esimerkiksi lahjana saatua rahaa. 

Realistisin vaihtoehto nykyiselle toimeentulotuelle on perustulo joka kattaisi esimerkiksi ostovoimaltaan terveellisen ravinnon, vaatetuksen, liikkumisen ja halvemmat lääkitykset. Tätä perustuloa voitaisiin tarvittaessa täydentää asumistuella ja erilaisilla tuilla välttämättömän lääkityksen tai muiden terveydellisten tarpeiden täyttämiseksi. Keskeisessä asemassa on riittävä valtion tukema asuntorakentaminen, joka mahdollistaisi kohtuulliset vuokrat (ns. ARA-asunnot). Tämä vähentäisi huomattavasti asumistuen kustannusten paisumista ja olisi siten järkevää sekä valtion talouden kannalta, kuin myös viimesijaisesti kansalaisten hyvinvoinnin kannalta. 

 

Suomessa tarvitaan yleisen poliittisen ilmapiirin muutosta aitojen hyvien ratkaisujen aikaansaamiseksi tämän asian, kuin myös monen muunkin yhteiskunnallisen asian osalta. Jokainen ihminen jolla on sydän paikallaan ja realistinen ymmärrys asiasta tiedostaa sen, ettei kehnolla perusturvalla saada aikaan mitään muuta kuin pahoinvoiva kansalaisia. Nykyinen järjestelmä onnistuu liian harvoin auttamaan omia kansalaisiaan ja aivan liian usein se onnistuu "potkimaan heitä päähän".

__________________________________________________________________________

Kirjoittanut: Johan J. Valli

Punainen Pohjantähti-blogi, 2025 

 

Suomalaisen vasemmiston filosofiasta

Millainen on se yhteiskuntafilosofinen paradigma Suomalaisen vasemmiston taustalla? Kirjoitin juuri reaalipoliittisesta näkökulmasta artikkelin siitä millaista on suomalainen vasemmistopolitiikka ja mitkä vaikuttavat olevan sen epäformaalit raamit. Tämän aikaisemman tekstin myötä innostuin pohtimaan asiaa yhteiskuntafilosofian näkökulmasta, kyse on itselleni tutuista asioista sillä opiskelen filosofiaa pääaineenani Tampereen yliopistossa.

 

 

Edellä mainitussa artikkelissa päädyin siihen arvioon, että suomalaista vasemmistoa voi kuvailla sosiaalidemokraattiseksi ja suomalaisen vasemmiston politiikkaa "hyvinvointivaltio-politiikaksi". Kyseinen artikkeli ei ollut mikään lopullinen totuus asiasta ja monta asiaa jäi mainitsematta, mutta nämä ovat hyviä vaikkakin karkeita yleistyksiä. Millainen on siis se yhteiskuntafilosofinen perusta jolla tämä suomalaisen vasemmiston sosiaalidemokraattinen luonne ja hyvinvointivaltio-politiikan visio lepäävät. Tähän kysymykseen pyrin vastaamaan seuraavana.

Suomalaista sosialismia?

Suomalaisen vasemmiston yhteiskuntafilosofinen pohja on hyvin "länsimaalainen". Se ammentaa republikanismista (ei viittaa Yhdysvaltojen Republikaaneihin), marxilaisuudesta ja liberalismista. Suomalainen vasemmisto on nimittäin hyvin sitoutunut tasavaltaisuuteen, siihen valtiomuotoon ja yhteiskuntajärjestykseen joka meillä Suomessa on. Tämä on hyvin yleinen piirre eurooppalaisen vasemmiston keskuudessa laajemminkin. Toinen eurooppalaisen vasemmiston yleinen piirre joka meillä näkyy myös suomalaisessa vasemmistossa on marxilaisuus. Eiväthän SDP ja Vasemmistoliitto marxilaisuudesta yleisesti ottaen juurikaan puhu tai siihen viittaa, mutta tämä ideologia vaikuttaa vahvasti silti sen taustalla. Suomalainen vasemmisto on todella hyvin omaksunut esimerkiksi Karl Marxin ja Friedrich Engelsin työnlisäarvon teorian. Eli sen kannan, että työntekijän työ tuottaa enemmän rahallista arvoa mitä tälle maksetaan palkkaa. Tämä propositio onkin hyvin keskeinen hyvinvointivaltion oikeutuksen kannalta. Eli on perusteltua verottaa yrityksiä, jotta tämä kansallinen tuotettu rahallinen arvo saadaan palvelemaan koko yhteiskuntaa. Viimeiseksi mainitulla liberalismilla on myös niin ikään ollut selvä vaikutus suomalaiseen vasemmistoon. Suomalainen vasemmisto on täysin omaksunut sen individualistisen viitekehyksen joka liberalismiin kuuluu. Liberalismin myötä suomalainen vasemmisto on myös omaksunut hyvin ajatuksen yksilön vapaudesta ja oikeudesta olla omanlaisensa. Esimerkiksi slaavilaisissa yhteiskunnissa, kuten Venäjällä ja Ukrainassa, vasemmisto on usein konservatiivisempaa mitä tulee kysymyksiin koskien esimerkiksi seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjä. 

Suomalainen vasemmisto on siis karkeasti sanottuna paketti tasavaltalaisuutta, marxilaisuutta ja liberalismia. Onko suomalainen vasemmisto sosialistinen tältä perustalta? Havaintojeni ja arvioni mukaan se on. Vasemmistoliiton ja niin sanottujen vasemmisto-demareiden laajempaa poliittista visiota voi perustellusti kutsua demokraattiseksi sosialismiksi. Merkittävä suomalainen vasemmisto-toimija ja Vasemmistoliiton entinen kansanedustaja Esko-Juhani Tennilä näki hyvinvointivaltion proto-sosialistisena konseptina (siis "sosialismia edeltävä" tai "esi-sosialistinen"), ja hyvinvointivaltio-politiikan sosialistisena politiikkana. Tämä kanta on pätevä ainakin siltä osin, että hyvinvointivaltion ihanteeseen liittyy vasemmiston keskuudessa vahvasti ajatus siitä, että sen kautta kansalaisten aikaansaama työnlisäarvo saadaan palautettua takaisin kansalaisille. Suomalainen vasemmisto ei kuitenkaan yleisesti ottaen vastusta yksityistä omistajuutta, kriittinen suhtautuminen yksityistä sektoria kohtaan nousee esille lähinnä tietyissä konteksteissa. Suomalainen vasemmisto suhtautuu kriittisesti yksityisen sektorin toimintaan mikäli kyse on suur-yrityksistä tai monikansallisista yrityksistä. Sama kriittinen suhtautuminen näkyy myös liittyen siihen mistä "markkinoista" on kyse. Suomalainen vasemmisto suhtautuu yleisesti ottaen hyvin nihkeästi yksityisen sektorin toimintaan terveydenhuollossa, sosiaalityössä ja kriittisen infrastruktuurin parissa. 

Syväluotausta

Suomalainen vasemmisto on hyvin länsimaalainen maailmankatsomukseltaan. Vasemmistossa enemmistö näkee tasavaltaisen valtion siksi valtiomuodoksi ja hallintojärjestelmäksi jonka kautta yhteiskunnan on suotavaa järjestäytyä. Tämä tasavaltalaisuus ja luottamus valtiovaltaa kohtaan onkin hyvin omainen piirre suomalaiselle yhteiskunnalle ja sen kulttuurille laajemminkin. Tämä propositio on sosiaalidemokratian ja demokraattisen sosialismin ytimessä. Suomalaisen vasemmiston ja laajemmin eurooppalaisen vasemmiston suhdetta valtioon voi kuvata siten, että niin pitkään kun kyse on parlamentaarisesta vallankäytöstä niin valtio nähdään oikeutettuna toimijana. Tämä piirre pätee Euroopassa sekä vasemmistoon kuin myös oikeistoon, ja poikkeukset ovat harvinaisia vaikka eivät olemattomia.

Suomalainen vasemmisto on myös siinä mielessä korostuneen länsimaalainen ja eurooppalainen, että sitä määrittää korostuneella tavalla modernistinen ajattelu. Tasavaltaisuus, marxilaisuus ja liberalismi toki ovat kaikki modernistisia ajatuksia. Suomalaisen vasemmiston modernistisuus ei kuitenkaan rajoitu tähän, vaan sen mentaliteetti sinänsä on sellainen vaikka emme viittaisi edellä mainittuihin yhteiskuntafilosofisiin lähtökohtiin. Suomalaisen vasemmiston maailma on yleistäen tieteellisen realismin määrittelemä ja ihmisen toiminnan tuossa maailmassa yksinkertaistaen tulee olla humanistista. Tämä narratiivi saa tarkan olemuksensa vasta kun se perustellaan kokonaisvaltaisesti, mutta omien havaintojeni mukaan suomalaisen vasemmiston edustajat vaikuttavat intuitiivisesti lähtevän liikkeelle tästä esitellystä narratiivista. Kysymys on kuitenkin analyysistä joka perustuu omiin havaintoihini ja anekdootteihin, joten tämä on todennäköisesti sangen pätevä yleistys mutta ei mikään tarkka kuvaus. 

Länsimaalaisen olemuksensa takia suomalaista vasemmistoa on houkuttelevaa ja helppoa lähteä analysoimaan hyödyntäen Michel Foucaultin käsitettä "biopower" jonka käännän tässä tekstissä biohallinoksi. Foucault viittaa tällä käsitteellä siihen miten modernit valtiot hallitsevat väestöään. Näihin hallinnon tapoihin lukeutuvat mm. kansanterveydelliset hankkeet ja läinsäädäntö koskien sukulaisuutta. Anarkistit, vasemmistolaiset liberalistit ja postmodernistit ovat kritisoineet usein sosiaalidemokraatteja, tasavaltaisia sosialisteja ja laajemmin marxilaisia siitä, että he tukeutuvat modernistiseen valtion konseptiin. Onkin kyllä totta, että kansanterveyden hankkeet esimerkiksi (kuten terveystiedon opetus) antavat valtiovallalle hyvän tilaisuuden vaikuttaa ihmisiin myös tavoilla jotka eivät ole välttämättä perusteltuja. Olihan homoseksuaalisuus vielä psykiatrinen diagnoosi Suomessakin 1990-luvun alussa, vaikka homoseksuaalisuus ei ole mitenkään objektiivisesti katsottuna ihmiselle haitaksi. Samanlaista pohdintaa voi tänä päivänä käydä liittyen transsukupuolisuuteen ja etenkin muunsukupuolisuuteen. Suomalainen terveydenhuolto ja lainsäädäntö on perusteettoman sokea ihmisen mahdollisille androgyniteetille. Suomalainen vasemmisto kannattaa vahvasti biohallintoa, mutta ei se ole huono asia. Minä itse olen hyvin modernistinen ja pidän tämänlaista biohallintoa mihin Foucault viittaa, täysin perusteltuna. On kuitenkin hyvä tiedostaa sen riskit.

Yhteenvetona Suomen vasemmiston yhteiskuntafilosofiasta voidaan siis todeta, että suomalainen vasemmisto edustaa liberalismia ja sosialismia. Se on hyvin sitoutunut siihen individualistiseen viitekehykseen joka määrittää länsimaalaista kulttuuria laajemminkin. Samalla se on kuitenkin sitoutunut myös vahvasti modernistisen valtion konseptiin jossa valtio kokoaa yhteiskunnan järjestäytyneeksi joukoksi. Vasemmisto kannattaa valtiota joka edistää kansalaistensa hyvinvointia ja terveyttä, vaikka tämä saattaakin välillä olla tarkemmilta päämääriltään erheellistä.

__________________________________________________________________________

Kirjoittanut: Johan J. Valli

Punainen Pohjantähti-blogi, 2025 

 

Vasemmiston "paradigma"

Mikä on suomalaisen vasemmiston visio? Sellaista tuskin on olemassa, eikä se sinänsä haittaa sillä ei oikeistollakaan ole sellaista. Suomalainen vasemmisto on myös hyvin monitahoinen ryhmä ja sen edustajilla on lukuisia erilaisia poliittisia lähtökohtia ynnä päämääriä. Lienee mielekästä siten selventää sitä mihin viittaan tässä artikkelissa käsitteellä "suomalainen vasemmisto". Rajaan Vihreän liiton kokonaan ulos suomalaisesta vasemmistosta tämän artikkelin kontekstissa, mutta en rajaa Sosiaalidemokraatteja pitävästi ulos. Ennen kaikkea keskityn kuitenkin käsittelemään asiaa viitaten vasemmistolla Vasemmistoliittoon ja "vasemmisto-demareihin".

Nyt kun meille on selkeää mitä suomalainen vasemmisto tässä tekstissä tarkoittaa niin voimme jatkaa sen varsinaisen kysymyksen pohtimista, eli onko suomalaisella vasemmistolla olemassa jokin perimäinen poliittinen visio tai jakaako suomalainen vasemmisto jonkinlaisen poliittisen "paradigman".

Oman kokemukseni ja havaintojeni perusteella väittäisin suomalaisen vasemmiston jakavan tietynlaisen poliittisen vision tai paradigman, jota voisi luonnehtia sosiaalidemokraattiseksi. Vasemmistoliitto ja etenkin vasemmisto-demarit ovat hyvin sitoutuneita hyvinvointivaltion konseptiin ja luottavat sen toimivuuteen. Hyvinvointivaltio onkin todella sosiaalidemokraattinen ja keynesiläinen konsepti. Tämä hyvinvointivaltio-politiikka lienee se suomalaista vasemmistoa määrittävä paradigma. Hyvinvointivaltio-politiikka vaikuttaisi tarkoittavan reaalipolitiikkaa jossa pyritään panostamaan koulutukseen, terveydenhuoltoon, tulopolitiikkaan ja sosiaaliturvaan. Etenkin koulutusta ja sen merkitystä suomalaiselle yhteiskunnalle korostetaan julkisessa keskustelussa selkeästi vasemmistolaisten toimijoiden toimesta. Reaalipolitiikka on kuitenkin usein puolustustaistelua oman asian puolesta ja tästä syystä puoluepolitiikan vasemmistolla ei ole yleisesti ottaen aikaa esitellä tulevaisuuden visioitaan hyvinvointivaltion kehityksestä tai mitään sen kaltaista. Tämä on ihan ymmärrettävää sillä aika menee siihen, että pyritään ehkäisemään Kokoomuksen ja Perussuomalaisten ajaman uusliberalistisen politiikan vahinkoja. Ajoittain joku vasemmistolainen toimija silloin tällöin saattaa kommentoida jotakin liittyen tulevaisuuden poliittisiin visioihin. Tunnetusti entinen pääministeri Sanna Marin, josta tuli myös aikakauden vasemmiston kasvot pääministerikaudellaan jollakin tapaa, kommentoi esimerkiksi aikanaa sitä miten työviikko voisi olla tulevaisuudessa nykyistä lyhyempi. Tämä provosoi selkeästi monia muita poliittisia toimijoita ja ainakin omasta mielestäni hyvällä tavalla. Vasemmiston pitäisi provosoida enemmän Suomessa, mitä se 2010-luvulla ja 2020-luvulla on tehnyt.

Hyvinvointivaltio-politiikan unelmia

Millaiset ovat tarkemmin siten nämä hyvinvointivaltio-politiikan päämäärät? Millaisia ovat hyvinvointivaltio-politiikan unelmat? Nämä ovat hyviä kysymyksiä, sillä vastaukset niihin kertovat sangen paljon yleisesti siitä mitä suomalainen vasemmisto tavoittelee. Nämä ovat omia arvioitani ja yleistyksiäni asiasta, joten niitä ei tule hyväksyä täydellisenä totuutena. 

Vasemmistoliittolaisten ja vasemmisto-demareiden unelmien lähtökohta on todennäköisesti vahva ja kehittyvä hyvinvointivaltio. Käytännössä tämä lienee tarkoittaa Suomea jossa on nykyistä vahvempi sosiaaliturva ja nykyistä parempi rahoitus julkisella sektorilla, etenkin mitä tulee koulutukseen ja SOTE-palveluihin. Sosiaaliturvan suhteen vasemmisto haluaisi uudistaa toimeentulotuen, joka tällä hetkellä on realistisesti täydellinen sosio-ekonominen loukku. Vasemmiston lähtökohta toimeentulotuen uudistamiseksi pohjaa käytännössä perustulon konseptiin. Vasemmistoliitto korvaisi toimeentulotuen kokonaan perustulolla ja SDP uudistaisi sitä samankaltaiseen suuntaan, mutta ei esittelisi varsinaista perustuloa sen tilalle. SOTE-palveluiden suhteen suomalainen vasemmisto lienee yksinkertaisesti haluaisi tehdä suhteellisesti suuret korotukset niiden rahoitukseen. Sekä Vasemmistoliitto, että SDP kannattavat huomattavasti nykyistä nopeampaa hoitoonpääsyä perusterveydenhuollossa. Toinen asia joka näitä varsinaisia vasemmisto-puolueitamme yhdistää on se, ettei kumpikaan niistä halua edistää yksityisen sektorin mahdollisuuksia terveydenhuollon markkinoilla. Oikeastaan päinvastoin, suomalainen vasemmisto haluaa rajata yksityisen terveydenhuollon roolin julkista terveydenhuoltoa täydentäväksi. 

Suomalaisen vasemmiston paradigmassa on myös erityinen paikkansa ammattiyhdistys-toiminnalle. Etenkin SDP'n yhteydet AY-liikkeeseen ovat todella vankat, eivätkä Vasemmistoliiton suhteet sinne päin ole niin rappeutuneet mitä usein kauhistellaan. Tulopolitiikassa "jyvät erotetaan akanoista" ja eri puolueiden poliittiset päämäärät realisoituvat yksinkertaisella selkeällä tavalla. Suomessa vasemmisto aina puoltaa tulopolitiikassa parempaa palkkausta työntekijöille, oikeisto taas puolestaan aina vastustaa sitä vaikka olosuhteet olisivat hyvinkin otolliset palkankorotuksille. 

Tässä nyt yhteenveto vasemmiston paradigmasta Suomessa. Kyse on siis epävirallisesta linjasta jota suomalainen vasemmisto tuntuu noudattavan luonnostaan, yleistyksistä koskien vasemmisto-puolueiden ajamaa reaalipolitiikkaa. Tästä aiheesta tulen kirjoittamaan enemmän ja seuraavaksi haluaisin ainakin kirjoittaa suomalaisen vasemmiston paradigmasta ja normatiivisista arvoista yhteiskuntafilosofisesta tulokulmasta.

__________________________________________________________________________

Kirjoittanut: Johan J. Valli

Punainen Pohjantähti-blogi, 2025 

 

Oikeistoa ei kiinnosta talouden tasapainottaminen

Oikeistolaiset puolueet ovat markkinoineet itseään mielikuvilla talousosaamisesta ja tarkasta taloudenpidosta. Osittain tämä on onnistunutkin, valitettavasti. Todellisuudessa Kokoomus tai Perussuomalaiset eivät vaikuta olevan erityisen kiinnostuneita valtion ja kuntien talouden tasapainottamisesta. Ainakaan tämä ei näy heidän toiminnassaan. 

Perussuomalaiset eivät ole kiinnostuneita valtion talouden tasapainottamisesta sillä heillä ei ole edes olemassa selkeää näkemystä valtion talouden ylläpidosta. Tämä ei ole yllättävää sillä Perussuomalaiset ovat opportunistinen puolue joka ammentaa emootioista ja intuitioista. He rakentavat poliittisen narratiivinsa näiden pohjalta ja tämän takia heidän linjansa on usein myös ristiriitainen. Tunteet ja intuitiot kun tuppaavat olemaan ailahtelevia. Kokoomusta ei kiinnosta valtion talouden tasapainottaminen, vaikka he kovasti pyrkivät toisin väittämään. Mikäli Kokoomusta kiinnostaisi aidosti tasapainottaa valtion taloutta ja tehdä siitä vankan ynnä vakaan, niin he tekisivät toimia jotka edistäisivät tätä päämäärää. Samalla kun he oikeuttavat tavallisilta suomalaisilta, kuten opiskelijoilta leikkaamisen talouden tasapainottamisella, niin ovat he valmiita tekemään tuota talouden kestokykyä heikentäviä toimia muualla. Tämä johtuu siitä, että Kokoomus on todellisuudessa Elinkeinoelämän keskusliiton suurten firmojen etua ajava puolue. Muuta luonnetta ja olemusta Kokoomuksella ei ole. Samalla kun kokoomuslaisten mukaan pitää leikata tavallisten suomalaisten tukia ja vähentää tärkeiden palveluiden rahoitusta talouden tasapainottamiseksi, niin Kokoomus poikkeuksetta asettuu puoltamaan esimerkiksi valtion ja kuntien tuottavien omistusten myyntiä yksityisille tahoille. Kuvitellaan, että on pieni suomalainen maatila jonka taloutta pitää saada hieman vakaammaksi. Ei ole millään tapaa järkevää tuolloin, että tilan isäntä ja emäntä päättäisivät myydä tuottavat lehmänsä pois.

Muitakin esimerkkejä siitä, ettei Kokoomusta todellisuudessa erityisesti kiinnosta valtion talouden tasapainottaminen on olemassa. Kokoomuksen ajamat verotuksen uudistukset poikkeuksetta tuppaavat vähentämään valtion verotuloja kohdissa joista niitä voisi helposti saada enemmän. Orpon hallitus esimerkiksi uudistu tuloverotusta siten, että juuri suurituloisimmat joutuvat maksamaan vähemmän veroja kuin ennen. Ilmeisesti parikymppisten opiskelijoiden pitää kantaa vastuu Suomen talouden tasapainottamisesta, mutta suurituloisten ei tarvitse näihin talkoisiin osallistua. Tämän lisäksi voisi esimerkiksi pohtia hieman monitahoisempia taloudellisia kysymyksiä, kuten Orpon hallituksen vallan aikana jatkuvasti pahenevaa inflaatiota. Koska Kokoomus ja oikeisto yleensä ei ole valmis edistämään tulopolitiikassa kansalaisten etuja, eli siis suurempia palkkoja suomalaisille duunareille niin tulee suomalaisten tyytyä kärvistelemään alentuva ostovoima seuranaan. Ainakin kunnes saadaan nykyistä pätevämpää päätöksentekoa opportunismin tilalle.

__________________________________________________________________________

Kirjoittanut: Johan J. Valli

Punainen Pohjantähti-blogi, 2025 

 

 

Byrokratia on yhteiskunnan ytimessä

Oman näkemykseni mukaan byrokratia on hyvä asia yhteiskunnalle. Realistisesti tarkasteltuna voidaan todeta sen myöskin olevan välttämätön asia mille tahansa yhteiskunnalle, eli hallinnolle ja kaikenlaisille suurille organisaatioille joita modernissa maailmassa on paljon. Voisi siis otaksua, että byrokratia on asia jonka tärkeyden ja funktionaalisuuden kaikki noin yleisesti ottaen hyväksyisivät. Asian laita ei kuitenkaan ole näin. Arvioni mukaan byrokratia-vastaisuus on ilmiö jota esiintyy usein eri yhteiskunnissa. Mao Zedongin sekavan ajattelun ympärille muodostunut poliittinen liike, maolaisuus, esimerkiksi tunnetusti suhtautui ja suhtautuu kriittisesti byrokratiaan. Yhdysvalloissa Donald Trumpin poliittiset kannanotot usein omaavat paljon byrokratian vastustamista tavalla taikka toisella. Näistä mainituista esimerkeistä molemmat edustavat hyvin populistista politiikkaa, vaikkakin poliittisen kentän eri laidoilta. Maolaiset edustavat äärivasemmistoa tietenkin ja Donald Trump puolestaan äärioikeistoa. On sopivaa huomauttaa tähän väliin, että poliittista kenttää tarkasteltaessa vasemmisto-oikeisto jako sen symbolisesta voimasta huolimatta ei ole se kaikista loogisin, realistisin ja pätevin tapa hahmottaa tätä asiaa. Usein populistiset liikkeet, niiden poliittisestä "väristä" riippumatta, muistuttavat toisiaan hyvin paljon. Myös niiden politiikan lopputulokset usein muistuttavat toisiaan paljon. Suhteessa byrokratiaan ilmiönä, varsinainen pointti on kuitenkin se, että on tuskin erikoista, että populistit vastustavat usein byrokratiaa. Populistinen politiikka on politiikkaa jonka poliittinen sanoma, narratiivi, on aina hyvin yksinkertaistettu. Todellinen realiteettien maailma kun on puolestaan poikkeuksetta kompleksinen, moniulotteinen ja "täynnä harmaan sävyjä". Populismi ja byrokratia sopivat siis huonosti yhteen.

Vaikka byrokratiaa usein vastustetaan, hyvin heiveröisin perustein, hyvin heiveröisellä ymmärryksellä todellisesta maailmasta, niin realistisesti tarkasteltuna sen merkitystä modernille yhteiskunnalle ei voi kiistää. Mitä byrokratia tarkalleen kuitenkaan edes tarkoittaa, tämä voi olla monelle epäselvää, vaikka sana byrokratia omaakin lähes jokaisen mielessä jonkinlaisen vahvan skeeman. Suomenkielisessä Wikipediassa byrokratia määritellään seuraavasti; tarkoittaa organisaatioita, toimenpiteitä, protokollia ja sääntelyä, joilla jotakin toimintaa määrätään ja suoritetaan. Sitä esiintyy tyypillisimmin hallinnossa sekä suurissa organisaatioissa. Tämä määritelmä on hyvä ja riittävä, ainakin tämän artikkelin kannalta.

Ilman byrokratiaa moderni hallinto ja mitkään suuremmat yhteisöt olisivat mahdottomia. Byrokratiaa on kaikkialla nyky-yhteiskunnassa. Kuten todettua, jotkin poliittiset liikkeet ja tahot vastustavat byrokratiaa tavalla taikka toisella. Usein myös kuitenkin "tavalliset kaduntallaajat", arkisella tasolla, niin ikään valittavat byrokratiasta. Usein valitetaan turhasta byrokratiasta ja tai turhan monimutkaiseksi tehdystä byrokratiasta. Olen itsekin useasti valittanut esimerkiksi yliopiston byrokratiasta. Vaikka byrokratia usein hankaloittaa elämää arjessa, niin on hyvä ymmärtää, että joskus sen byrokratian on pakko olla monimutkaista sillä se on täysin sidoksissa tähän monimutkaiseen maailmaamme. Tämä huomioiden on syytä kuitenkin pohtia byrokratian luonnetta yhteiskunnassamme ja sen toimivuutta, funktionaalisuutta. On paljon sellaisia tärkeitä asioita yhteiskunnassamme joita huono byrokratia haittaa ja tällöin kyse on juuri siitä, että kyseessä on huonosti toteutettu byrokratia. Esimerkiksi terveydenhuollossa ja sosiaalipalveluissa byrokratia ei tunnetusti ole toiminut aina tehokkaalla asiakkaita palvelevalla tavalla. Oman näkemykseni mukaan syy tähän on se, että julkisen terveydenhuollon ja sosiaalipalveluiden byrokratiaa (sekä toimivuutta yleensä) on laiminlyöty viimeiset 20 vuotta Suomessa. Esimerkiksi tämä on yhteiskunnallinen konkreettinen ongelma jossa poliittisen tahtotilan puute kehittää kansalaisille tärkeitä palveluita on johtanut toimimattomaan byrokratiaan. Monet ovat varmasti kuulleet jonkun tuttavansa valittaneen sitä, kuinka terveydenhuollossa tai sosiaalipalveluissa asiakasta käsketään luukulta toiselle ja viestintä eri tahojen kanssa on hidasta, jo pelkästään organisaation itsensä sisällä.

Tämän artikkelin ainoa pieni poliittinen pointti on siten se, että hyvä politiikka tuottaa toimivaa ja tehokasta byrokratiaa. Huono politiikka ei. Mikäli Suomessa koettaisiin paremman politiikan aikakausi niin koittaisi taas aika kun valittaminen byrokratiasta romahtaisi. Silloin kun ihminen valittaa byrokratiasta, niin hän kohdistaa kritiikkinsä väärälle taholle. Byrokratian toimimattomuus ei juuri koskaan ole varsinaisesti byrokraattien itsensä aiheuttamaa. Byrokratian toimimattomuus on niiden ihmisten aiheuttamaa jotka ovat olleet päättämässä sen byrokratian toiminnasta alunalkujaan, eli toimimaton byrokratia on yleisesti todettuna aina poliitikkojen syytä. Niin arkinen ja tylsä kuin byrokratia ilmiönä onkin, niin sen toimimattomuus kertoo paljon yhteiskunnan poliittisista sen hetkisistä trendeistä. Mihin panostetaan ja mihin halutaan panostaa. Mitä siis kertoo Suomen politiikan nykytilasta, että juuri terveydenhuollon ja sosiaalipalveluiden byrokratia ei toimi tehokkaasti? Oman arvioni mukaan se kertoo sen, että meillä ei ole ollut vallassa poliitikkoja joilla olisi prioriteetit kunnossa ja jotka ovat kykeneväisiä tekemään politiikkaa ihmisille.

✿✿✿✿✿✿✿✿✿✿✿✿✿✿✿✿✿✿✿✿✿✿✿✿✿✿✿✿✿✿✿✿✿✿✿✿✿✿✿✿✿✿✿✿✿✿

Punainen Pohjantähti; Loogisesti punainen.

Kirjoittanut: Johan J. Valli 2024

Modernin ajan psyykkinen oireilu

Tässä artikkelissa pyrin lyhyesti käsittelemään laajaa aihetta, eli "modernin ajan psyykkistä oireilua" kuten otsikko asian ilmaisee. Kyse ei ole missään mielessä varsinaisesti yhdestä ilmiöstä. Tulokulmani on pohtia, että millainen on modernin kulttuurin ja yhteiskunnan vaikutus ihmisen psyykkeeseen ja etenkin millainen on sen negatiivinen vaikutus ihmisen psyykkeeseen.

Jokainen yhteiskunta-järjestelmä luo puitteet tietynlaiselle olemiselle. Tämä voi kuulostaa filosofiselta, mutta kyseessä on propositio joka ilmaisee hyvin konkreettista asiaa. Onhan sangen selvää, että 1800-luvun teollistuvalla yhteiskunnalla esimerkiksi oli hyvin konkreettiset vaikutukset siihen miten ihmiset elivät, miten he voivat ja miten he kokivat maailman ympärillään. Yhteiskunta-järjestelmän käsite pitää sisällään kuten sen tässä määrittelen niin talousjärjestelmän, hallintorakenteet, kaupunkisuunnittelun ja kulttuurin yleensä. Kuten 1800-luvun teollistuvat yhteiskunnat loivat täysin konkreettisella tavalla tietynlaista aikakautta leimannutta olemisen tapaa, niin myös tämä 2000-luvun ensimmäisen vuosisadan jälkiteollinen globaali uusliberalistinen ja Internetin valtaama yhteiskuntamme tietenkin siis niin ikään luo konkreettisesti puitteet sille miten olemme, miten siis elämme. 

Tämän artikkelin pointti on, että moderni yhteiskunta luo puitteet omalla historiallisella tavallaan psyykkisille sairauksille ja aikakauttamme elävien ihmisten mielenterveydelle yleensä. Moderni yhteiskunta aiheuttaa monenlaisia laaja-alaisesti ilmeneviä psyykkisiä sairauksia ja psyykkistä huonovointisuutta. Jokaisena aikakautena historiassa on läsnä tietenkin noin yleisesti sanottuna kaikenlaiset psykologiset ilmiöt, kiinnitän tässä huomiota siis niihin psykologisiin ilmiöihin jotka ovat yhteiskunnallisesti laaja-alaisia nyt, jotka jollakin tapaa määrittävät omalta osaltaan juuri tätä aikakautta.

Modernit lähtökohdat ihmisen psykologialle

Moderneissa länsimaisissa yhteiskunnissamme vallitsevat olosuhteet jotka alienoivat ihmisen moniulotteisesti. Modernia aikaa leimaa alati lisääntyvä yksilö-keskeisyys eli individualismi. Tämä näkyy konkreettisesti esimerkiksi talouspolitiikassa. Yksilön tulee esimerkiksi päästä jotenkin ihmeellisesti töihin, tilanteesta riippumatta. Vastoin sitä, että esimerkiksi valtio pyriski aktiivisesti tosissaan luomaan uusia työpaikkoja politiikallaan. Toisaalta individualismi näkyy kulttuurissa myös syvemmin, symboli-fokusoituneella tavalla. Tällöin kyse on puolestaan siitä, että miten me ajattelemme, miten me ymmärrämme maailman. Mitä tulee individualismiin yhteiskunnallisena trendinä tarkoittaa tämä esimerkiksi sitä, että hahmotamme itsemme ensisijaisesti yksilöinä emmekä esimerkiksi yhteisön jäseninä. Harva lienee tämän päivän Suomessa ajattelee itsensä aktiivisesti tasavallan kansalaisena. Asian voi ilmaista myös siten toisin, ihmisten ajattelu määrittyy egosentrisesti ja reaktiivisesti. Ihmiset hahmottavat erilaiset asiat maailmassa epäloogisen korostuneella tavalla suhteessa itseensä. Ihmiset ovat tekemisissä maailman kanssa, ajattelussaan, kun maailma on tekemisissä heidän itsensä kanssa. Nyky-ajalle on hyvin tyypillinen ilmiö, että henkilö Matti tai Maiju Meikäläinen on jossakin sosiaalisen median alustalla ja joku esimerkiksi kritisoi häntä. Tilanne jatkuu yleensä siten, että Matti tai Maiju reagoi tähän kritiikkiin. Vastaavasti joku voisi kehua Mattia, jolloin Matti reagoisi tähän kehuun. Subjektiivisuus ja reaktiivisuus ovat perustavanlaatuisia piirteitä ihmisyydessä itsessään, määritelmällisesti. Kyse näissä huomioissa on siitä, että modernissa yhteiskunnassa subjektiivisuus muuttuu helposti egoismiksi ja reaktiivisuus on olemisen tavoista yleisin. 

Reaktiivisuuden sijasta ihminen voisi olla muillakin tavoilla. Ihminen voisi olle aktiivinen, inter-aktiivinen tai esimerkiksi jopa passiivinen. Ihmiset myös ovat näitä kaikkia asioita ja ovat aina olleet, mutta modernissa yhteiskunnassa reaktiivisuus lienee korostuu ylitse muiden. Reaktiivisuus sopii hyvin yhteen individualismin kanssa jolloin ajatteluamme määrittää juurikin se kaavamaisuus, että olemme ja kohtaamme ärsykkeen joka orientoituu ajattelussamme joksikin jonka hahmotamme juuri itsemme kautta emmekä jollakin toisella tavalla.

Tässä kappaleessa olisi voinut nostaa esille vielä monta muuta ilmiötä jotka ovat yhtä keskeisiä modernissa yhteiskunnassa ja siinä millaiset puitteet ne luovat ihmisen psykologialle. Tämä on vain flirttailua tämän laajan aihe-alueen kanssa.

Modernit seuraukset ihmisen psykologialle

Millaisia seuraamuksia ja lopputuloksia moderni yhteiskunta sitten tuottaa mitä tulee ihmisten psyykkiseen hyvinvointiin, mielenterveyteen ja niin edelleen. Oma arvioni on, että esimerkiksi juuri individualismilla on hyvin keskeinen asema modernille yhteiskunnalle tyypillisten psykologisten ilmiöiden taustalla. Depressio, erilaiset ahdistuneisuushäiriöt tai vaikka syömishäiriöt kaikki ovat sellaisia joiden taustalla on sangen selkeästi havaittavissa individualistisen kulttuurin ja egosentrisen reaktiivisen ajattelun mekanismit. Muistutan, että puhun asiasta yhteiskunnallisella ja yleisellä tasolla. 

Individualismi johtaa näkemykseni mukaan helposti psyykkiseen kuormittuneisuuteen ihmisellä. Sillä individualismi korostaa symbolisella sekä konkreettisella tavalla sitä, että hän itse on vastuussa kaikesta mitä hänen elämänsä on. Tämänlainen mentaliteetti helposti muuttuu hyvin synkäksi ja ihminen voi kokea maailman esimerkiksi jonkinlaisena egoistisena dystopiana tyyliin; "minä olen yksin koko maailmaa vastaan". Ihmisen vastuut ja velvollisuudet korostuvat, konkreettisesti tämä tekee työt korostuneella tavalla nimenomaisesti yksilönä yksin. Tämä tekee politiikkaa yksilönä yksin. Tämä etsii nuorena aikuisena paikkaansa maailmassa, yksilönä yksin. Individualismi kulttuuria määrittävänä paradigmana luo "otollisen maaperän" psyykkiselle uupumukselle ja depressiolle esimerkiksi. 

Toisaalta moderni yhteiskuntamme tuottaa suuresti neuroottisuutta ja yleistä ahdistuneisuutta, joista molemmat voivat kärjistyä brutaaleilla tavoilla monenlaisina psyykkisinä sairauksina. Tämä johtuu oman näkemykseni ja arvioni mukaan informaation paljoudesta. Uusia uutisia tuotetaan pitkin päivää, jatkuvasti pitäisi olla pitämässä huolta omasta osaamisestaan ja kilpailukyvystään, jatkuvasti pitää olla luomassa itsestään brändiä ihmisyksilönä lukuisilla sosiaalisen median eri alustoilla. Yksinkertaistaen informaatiota on todella paljon ja läheskään kaikki eivät ole vielä löytäneet funktionaalisia tapoja sopeutua sen, informaation, paljouteen. 

Tämäkin kappale on vain vaatimaton johdanto kaikkeen siihen mitä olisi voinut vielä sanoa ja pohtia, mutta nämä jäävät sanottaviksi ja pohdittaviksi tulevaisuuteen.

Lopuksi

Päätän tämän artikkelin seuraavanlaisiin hyvin keskeisiin huomioihin ja filosofisiin linjauksiin. Modernius ei ole epäoptimaalinen asia, päinvastoin se on optimaalinen asia. Modernissa yhteiskunnassa on trendejä jotka ovat epäoptimaalisia kuten uusloberalistinen talouspolitiikka ja käsittämättömäksi muuttuneet työmarkkinat, mutta valistuksen modernius joka on sitä syvintä moderniutta edustaa fundamentaalisesti juurikin esimerkiksi uusliberalistisen poltiikan vastaista maailmankuvaa. Se edustaa rationalismia, tarkkaa etiikkaa ja funktionaalisuutta jonka päämääränä on humanistisesti ihminen ja ihmiskunta. Modernin ajan potentiaali on suurempi kuin minkään sitä edeltäneen ajan. Moderni oleminen omaa suuremman potentiaalin kuin mikään muu oleminen. Modernin aikakauden tapahtumat ja modernius eivät ole synonyymeja, sillä itselleni modernius on ennen kaikkea moraalinen olemisen tapa. Aikakautemme modernit ongelmat ovat joidenkin ihmisyksilöiden ja yleensä koko ihmiskunnan kyvyttömyyttä "olla tarpeeksi modernilla tavalla". 

Kysymys on siis siitä, että miten voimme saavuttaa moderniuden ihanteet ja välttää epäoptimaaliset lieveilmiöt joita inhimillinen heikkous, irrationaalisuus, tuo tullessaan. Moderni yhteiskunta aiheuttaa psyykkistä oireilua, mutta se voisi olla aiheuttamatta. Se voisi tuottaa sen sijasta ennen näkemätöntä valistusta ja hyvinvointia, rautateiden ja Concorden vauhtia. Moderni yhteiskunta voisi moderniuden itsensä hengessä tuottaa enemmän psyykkistä hyvinvointia kuin se mitä kykenee tuottamaan psyykkistä pahoinvointia, sillä jälkimmäistä edistävät tekijät ovat loppujen lopuksi luonteeltaan juurikin moderniuden vastaisia vaikka ne ovat läsnä moderneissa yhteiskunnissamme.

✿✿✿✿✿✿✿✿✿✿✿✿✿✿✿✿✿✿✿✿✿✿✿✿✿✿✿✿✿✿✿✿✿✿✿✿✿✿✿✿✿✿✿✿✿✿

Punainen Pohjantähti; Loogisesti punainen.

Kirjoittanut: Johan J. Valli 2024