Aika on valuutta

Ihmiskuntaa on kautta aikain varjostanut niukkuus, erilaisissa muodoissaan. Eräs keskeisimmistä syy, jonka takia henkilökohtaisesti olen antikapitalisti onkin kapitalismin taipumus tuottaa keinotekoista niukkuutta. Kapitalismi tuottaa niukkuutta materiaalisesti, muodostaen prekaariudessa eläviä ihmisryhmiä, kuten opiskelijat ja alipalkatut työntekijät. Materiaalinen niukkuus on kuitenkin ainoastaan toinen kapitalismin kahdesta yhteiskuntia ja ihmisten elämänkaaria hajottavasta vallasta. Toinen on kapitalismin tuottama niukkuus koskien sitä kaikista fundamentaalisinta ihmistoiminnan mahdollistavaa premissiä eli aikaa. Ihminen tarvitsee aikaa toteuttaakseen olemassaoloaan. On huomioitava, että tarkoitamme aikaa siinä merkityksessä, kun ihminen kykenee kuluttamaan sen vapaan tahtonsa määräämällä tavalla. Vapaan tahdon realisoituminen toimintana, luomisen prosessina, on ihmiskuntaa määrittävä tarve. Sillä se mikä ihmiskunnan muusta tunnetusta maailmankaikkeudesta erottaa on juurikin se, että omaamme vapaan tahdon. 

Politiikassa tavoitteena on oltava tavoite paremmasta tulevaisuudesta. Parempi tulevaisuus tuo mukanaan uutta kulttuuria, uutta teknologiaa, uutta filosofiaa ja kaiken kaikkiaan uusia tapoja elää ihmisenä. Looginen politiikka voi olla ainoastaan progressiivistä. Uutuuden ja maailman tutkimisen tavoitteeseen nivoutuu kuitenkin yhteiskunnallisen uuden tavoittamisen ohella myös yksilöllisesti toteutuvaa uusien kokemusten kohtaamista jotka kasvattavat ja muuttavat meitä. Vasemmistolaisuuden vajottua oikea-aikaiseen uudentumisen prosessiin Neuvostoliiton romahduksen jälkimainingeissa, ehdotankin että uuden ajan vasemmisto ottaa tavoitteekseen transsendentaalin runsauden tavoittamisen, yhteiskuntaa määrittävänä olosuhteena. Tämä tarkoittaa siis sitä, että tulee edistää sellaisen yhteiskunnan luomista jota määrittää niin materiaalinen runsaus kuin myös runsaus koskien aikaa. Sillä vapaana olevan ajan paljous on fundamentaalinen vaade sille, että ihmisten kyky toteuttaa vapaata tahtoaan kompleksisilla, kehittyneillä ja sivistyneillä tavoilla realisoituu laaja-alaisesti yhteiskuntaa armottomasti rikastavalla tavalla. Maa on kahle joka tulee murtaa, maa on niukkuuden lähde. Tästä niukkuudesta on kuitenkin noussut ihminen jonka kyky ajatella, tutkia ja luoda on yhtä laaja kuin tähtien täyttämä taivaankansi. Loppujen lopuksi ihmisyyden potentiaalilla ja onnekkuudella ihminen lopuksi murtaa kahleensa maahan, kyeten tuona kultaisena tulevaisuuden hetkenä lopettamaan tätä hetkeä riivaavat kurjuudet, kuten nälän ja kodittomuuden. 

Tätä hetkeä odottaessa ja sen eteen työskennellessä.

Kirjoittaja:

pääkirjoittaja Johan J. Valli