Leikkauspolitiikka rampauttaa hyvinvoinnin ja talouden

Tämän vuoden keväällä, 2023, Kokoomus ja Perussuomalaiset saivat hyvät vaalivoitot. Petteri Orpo hyppäsi siten hallitustunnustelijan ruorin äärelle ja lopulta päädyttiin hallitusneuvotteluihin joihin osallistuvat valittujen faktojen puolue Perussuomalaiset, korulausepuoti Kokoomus, fundamentalistinen Kristillisdemokraatit ja jokseenkin sivistyneen maailmankatsomuksen RKP. Tällä kokoonpanolla Suomeen tulee todennäköisesti seuraavaksi hallitukseksi suuri leikkuri. Oletus ei ole holtiton, johtuen kahden suurimman puolueen Kokoomuksen ja Perussuomalaisten vaaliteemoista. Kokoomus etenkin on pitänyt keskiössä alinomaa näkemystään 6 000 000 000 euron sopeutustoimista (siis leikkauksista). 

Suomalaiset keskittyvät nykyisellään huomattavasti talouden lukuihin, velkaan ensisijassa. Tämä on poikkeavaa suhteessa verrokkimaihin Euroopan Unionin piirissä. Näissä muissa maissa ihmiset kiinnittävät enemmän huomiota ilmastokysymyksiin ja eriarvoisuuteen. Suomalaisen yhteiskunnan mentaliteetti on siten valjastettu tehokkaasti uskomaan kaikki uusliberalismin ideologisuus realiteetteina ja objektiivisina faktoina. Leikkauspolitiikkaa perustellaan kasvaneella julkisella velalla. Tämä peruste on kuitenkin kyseenalainen johtuen siitä yksinkertaisesta syystä, että suhteessa toisiin unionin jäsenvaltioihin Suomi on velkaantunut hyvin maltillisesti. Suomen julkinen velka on kestävällä tasolla suhteessa bruttokansantuotteeseen, ekonomisti Sixten Korkman huomauttikin, että nukkuu yönsä hyvin niin pitkään kun asian laita on näin. Rationaalisesta näkökulmasta siten 6 000 000 000 euron leikkauksia ei yksinkertaisesti voi loogisesti perustella. Ongelmaksi leikkauspolitiikan perustelulle velkataakan keventämisellä muodostuu toki jo itsessään sekin, että Kokoomus on valmis rahoittamaan velaksi veronkevennykset jotka se suuntaisi rikkaimmista rikkaimmille. 

Kokoomuksen politiikassa on yksinkertaisuudessaan kyse ideologisesta valinnasta velkaannuttaa valtiota kovatuloisten eduksi, ja kompensoida tätä kaikkea leikkaamalla etenkin opiskelijoilta sekä pienituloisimmilta duunareilta. Tässä ei ole mitään oikeudenmukaisuuskysymyksiä, sillä mitään oikeudenmukaisuuden hiventäkään ei tämänlaiseen politiikkaan liity. Leikkaukset jotka kohdistetaan opiskelijoihin ja duunareihin tulevat heikentämään roimasti hyvinvointia. Pienituloisten toimeentuloa murtamalla edistetään stressiä, ahdistusta ja depressiota näiden ihmisryhmien piirissä. Kun mahdollisuudet menestyä viedään, niin lisää se vain entisestään syrjäytymiselle altistavia olosuhteita. On itsessään kestämätöntä oikeudenmukaisuuden näkökulmasta hyväksyä oikeistolaisen politiikan seurauksia ihmisille. Tämän lisäksi pitkällä aikavälillä heikentää tämänlainen politiikka myöskin Suomen taloudellista kilpailukykyä. Jos valtio ei investoi niin kansalaisten työkyky heikkenee ja infrastruktuuri rapistuu, mikä johtaa kaikean kaikkiaan suomalaisen yhteiskunnan elinvoimaisuuden himmenemiseen.

Kiinnosti lukijaa sitten oikeudenmukaisuus, hyvinvointi taikka isänmaan menestys, niin Kokoomuksen ja Perussuomalaisten politiikka on tälle kaikelle pelkkää myrkkyä.

Kirjoittaja: 

pääkirjoittaja Johan J. Valli