Sosialismi & kapitalismi

Vasemmisto-oikeisto vastakkainasetteluun nivoutuu vahvasti vastakkainasettelu sosialismi versus kapitalismi. Vaikka on huomautettava, ettei kaikki vasemmistolaisuus ole sosialismia eikä kaikki oikeistolaisuus kapitalismia. Kyseessä on joka tapauksessa vahva ideologinen erontekijä. Elämme vahvasti kapitalistista aikakautta, kapitalismin hegemonia on niin perustavanlaatuinen, että useimmat eivät todella osaa kuvitella mitään muuta elämäntapaa yhteiskunnillemme. Tämä viittaa ilmiöön jota  yhteiskuntafilosofi Mark Fisher nimittää kapitalistiseksi realismiksi. Jos aihe kiinnostaa enemmänkin suosittelemme lukemaan Fisherin teoksen Capitalist Realism. Kykenemättömyys kuvitella epäkapitalistista elintapaa on tietenkin tavattoman naiivia ja epäloogista. Maailma on suurempi kuin kukaan meistä koskaan havainnossaan kykenee tavoittamaan, ja pelkästään ihmiskunnan keskuudessa loogisesti mahdollisten mahdollisuuksien määrä on käsittämättömällä tasolla. Siten varmasti voisi olla olemassa talousjärjestelmiä jotka ovat nykyistä kapitalismia parempia, ja jotka ovat mahdollisesti myös ihan jotakin muuta kuin sosialismin ja kapitalismin ideat. Olemme kuitenkin kulttuurimme vankeja, kuten jokainen ihminen aina enemmän kuin koskaan vähemmän. Siten talousjärjestelmä ilman sosialismin tai kapitalismin kontekstia tuntuu useimmille täysin vieraalta. 

Huomionarvoista on myöskin se, että useimmat eivät todella tiedä sosialismista ja kapitalismista paljoa. Useimpien ymmärrys asiasta jää hyvin yksinkertaisiin mielikuviin joiden pohjalta tehdyt loogiset päätelmät siitä kumpi on kannattavampi ovat myöskin täysin epäloogisia. Saksalainen filosofi Arthur Schopenhauer käsitteleekin tematiikkaa koskien sitä, että kun konsepteja ei luoda havainnon ynnä säntillisen logiikan mukaisesti niistä tulee merkitykseltään tyhjiä. Tämänlaiset merkitykseltään tyhjät konseptit perustuvat siis oikeastaan pelkälle kuvittelulle. Sosialismin ja kapitalismin suhteen länsimaista poliittista keskustelua määrittää täysin eräänlainen populistinen sofismi. Tämä tekee mielekkäästä rationaalisesta keskustelusta hyvin harvinaista. Mitä siis sosialismia ja kapitalismi säntillisen faktuaalisesti tarkoittavat.

Sosialismi tarkoittaa tuotantovälineiden yhteisomistukselle perustuvaa yhteiskuntajärjestelmää. Tuotantovälineillä viitataan klassisesti teollisuuteen, mutta nykypäivänä se kattaa myös sähköverkot, vesijohdot, tiet, ynnä muun vastaavan perustavanlaatuisen infrastruktuurin. Tuotantovälineiden yhteisomistus voidaan toteuttaa lukuisilla eri tavoilla suoraan, taikka välillisesti. Joka tapauksessa sen merkittävin implikaatio on siinä ettei tuotantovälineitä voi siis käyttää ylimalkaisen yksityisen pääoman luomiseen. Tämä tarkoittaisi kulttuurin kannalta sitä, ettei rahallinen arvonmääräytyminen olisi elämää hallitseva tekijä. Toisin sanoen sosialistisessa kulttuurissa osattaisiin tödennäköisesti paremmin arvostaa muita asioita ja paljon perustavammalla tavalla. Vastaavasti kapitalismi perustuu tuotantovälineiden yksityiselle omistamiselle. Eli yksityishenkilö voi omistaa tehtaan jossa toiset työskentelevät hänelle. Työ tuottaa lisäarvoa, joka ei palaudu kokonaan työntekijöille. Pieni siivu siitä palautuu palkkakuitin muodossa, loput käytetään ylläpitoon ja yksityishenkilön oman pääoman kasvattamiseen. Kapitalismi tuottaa kulttuuria jossa yksilöt asetetaan antagonistiseen kilpailuasetelmaan suhteessa toisiinsa. Sen myötä perusta egoismia suosivalle kulttuurille on tukeva, kun yhteiskuntaa pyörittävä voima perustuu kirjaimellisesti oman edun ajamiselle.

Peruspointtien suhteen kapitalismin premissit vaikuttavat huomattavan epämieluisilta verrattuna sosialismiin. Kapitalismillakin on kuitenkin omat meriittinsä, kilpailu luo kannustettavuutta esimerkiksi, joka raadollisuudestaan huolimatta voi olla tehokasta. Ennen kaikkea talousjärjestelmän toimivuus ratkeaa kuitenkin suhteessa laajempaan maailmankuvaan. Mitä asioita maailmassa pidetään itseisarvoisina. En ole puolueeton, sillä kannatan itse sosialismia. Syy tähän onkin kuitenkin siinä, että kun tarkastelemme asiaa hyvin säntillisesti ja loogisesti niin on vaikea nähdä kapitalismi varteenotettavana yhteiskunnallisen järjestäytymisen muotona. Kapitalismi vaikuttaa olevan ristiriidassa yhteiskunnan konseptin itsensä kanssa. Yhteiskunta kun perustuu yhteistyöhön jonka myötä on tarkoitus ajaa kaikkien etua, muuten se ei ole yksinkertaisesti reilua. Egalitaarinen yhteiskunta perustuu aina tähän yhteisen ihmisenä olemisen edun ajamiseen. Konkreettisesti egalitaarisuus tarkoittaa ihmisyyden itseisarvoa. Eli Immanuel Kantin etiikkaan viitaten, jokainen ihminen on päämäärä itsessään. Kapitalismissa päämäärä itsessään olet ainoastaan sinä itse ja sinun asemmoituminen rahallisessa vallan himmelissä. 

Kapitalistit sanokoot mitä sanokoot! Kapitalismin konsepti on lähtökohdiltaan egoismia ja kulttuurista narsismia kannustava järjestelmä. Se ei luo kulttuuria jossa autenttisesti jokainen ihminen tunnustettaisiin itsessään arvokkaaksi. Kaikki lempeä humanismi jota maailmankaikkeuteen todella tarvitaan, jää kapitalismissa ainoastaan juhlapuheiksi ja hyvesignaloinniksi. Jatkamme aiheen käsittelyä tulevissa teksteissä historiallisen kehityksen näkökulmasta ja yritämme luoda myöskin visioita paremmasta yhteiskunnasta kapitalismin aikana sekä tietenkin ennen kaikkea, sen jälkeen.

Kirjoittaja: 

pääkirjoittaja Johan J. Valli