Konservatiivisuuden fundamentalistinen olemus on selvä. Konservatiivisuuden mentaliteettiin kuuluu se, että kaikkeen merkittävään progressioon ja uudistumiseen suhtaudutaan kriittisesti, tämä tekee siitä fundamentalistista. Sillä tämähän johtaa hyvin selvästi siihen, että muutosta X ei arvioida itsessään, vaan konservatiivisuus olettaa sen epäoptimaalisuuden johtuen siitä yksinkertaisesta faktasta ettei kyseinen asia X ole vain ollut aikaisemmin läsnä maailmassa. Konservatiivisuus omaa olemukseensa sen, että se asettaa kaikkeen ennakkoluulon. Konservatiivisuus siten fundamentalistisesti olettaa aina kaiken progression ja uuden epäilyttävänä.
Tästä juontaa myös konservatiivisen mentaliteetin epäloogisuus ja perusteettomuus. Asiaan Z ei voi suhtautua loogisesti millään mielekkäällä tavalla mikäli sitä ei todellisuudessa edes tunneta. Eli jos kaikki lähtee liikkeelle ennakkoluulosta niin ei realistisen asian järkiperäisen kohtaamisen mahdollisuutta ole koskaan nähtykkään. Konservatiivinen mentaliteetti linkittyy myös induktiiviseen päättelyyn, joka yksittäisenä on jokseenkin epäoptimaalinen päättelyn muoto. Konservatiivisen mentaliteetin keskeinen implikaatio usein on, että se tämän hetkinen olemisen tila (yksilöinä ja yhteiskuntana) oletetaan kaikista parhaaksi mahdolliseksi. Tämä perustuu siihen tietenkin, että kun ei ole vielä parempaakaan kohdattu. Tämänlainen ajattelu on karkean yksinkertaista induktivismia. Hyvänä esimerkkinä konservatiivinen yksilö olisi feudalismin aikana pitänyt sitä parhaana yhteiskunnallisena järjestelmänä. Jälkeenpäin katsottuna on selvää, että tämä yksilön konservatiivisuus saattaa hänet ainoastaan naurunalaiseksi typeryydessään. Vastaavasti ei ole mitään esteitä sille etteikö tulevaisuuden yhteiskunta voisi olla nykyistä parempi. Se voi olla ja sen eteen kannattaa tehdä töitä. Sillä ei ole mitään loogista perusteltua syytä olettaa, että se satunnaisena ajan hetkenä koettu ja kohdattu olisi jostakin (absurdista) syystä parasta mahdollista saavutettavissa.
Konservatiivisuus on tältä pohjalta myöskin laajemmassa fenomenologisessa ja elämän filosofisessa tarkastelussa sielun heikkoutta. Konservatiivisen mentaliteetin omaava yksilö ei kykene kohtaamaan maailmaa interaktiivisesti ja oppimaan uutta. Tämän sijasta tämänlainen persoona rajaa itsensä kullattuihin mielikuviin totutusta ja käpertyy sinne, tuomiten oman potentiaalinsa kasvaa ja olla läsnä maailmassa, ankeaan maanrakoon jota hänen oma olemisensa edustaa. Konservatiivisuus on kuolettumisen voima. Ainoastaan progressio mahdollistaa jatkuvan kehityksen etenemisen, verannollisella tavalla suhteessa siihen miten tieteellinen kehityskin tapahtuu, eli aina korjaten itseään loputtomiin.
Toverit meidän pitää matkata loputtomiin ja tulevaisuuden mahdollisuuksiin!
Kirjoittaja:
pääkirjoittaja Johan J. Valli
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti