Punainen Pohjantähti blogi

maanantai 29. toukokuuta 2023

Logiikan ja valistuksen kurimus

1800-luvun lopulla Friedrich Nietzsche totesi seuraavasti...

"On vaarana, että kulttuurimme sortuvat kokonaan materiaan."

(vapaasti suomennettu. Valli, Johan 2023) 

Tämä toden totta näyttäisi pitävän paikkansa. Yhteiskuntiamme ohjailevat täysin materialistinen ylikulutuksen  kulttuuri, absurdi kulutusjuhla ja niiden tuottamat suuret voitot yksityisen pääoman tahoille. Maailman tuotteistaminen ja kulutukseen perustuva kulttuuri eivät kuitenkaan ole ainoat merkit tämänlaisesta ilmiöstä, johon Nietzsche viittasi.

Ainakin Länsimaissa kulttuurissa on havaittavissa myös merkittäviä muita muutoksia, jotka kyllä kytkeytyvät tavalla tai toisella jo esitettyyn, sekä yleensäkin toisiinsa. Yhteiskuntien kulttuurit ovat muuttuneet painavan individualistisiksi ja kohtuuttoman hedonistisiksi. Hedonismilla ei tässä viitata valitettavasti hienostuneeseen filosofiaan, kuten Epikuroon suhteen voisi. Tämä hedonismi on olemukseltaan vaarallista ja lamaanuttavaa. Ensiksi on kuitenkin tärkeää tarkastella jo aikaisemmin mainittua painavaa individualismin ilmapiiriä kulttuureissamme. Vasta tämän jälkeen on mahdollista ymmärtää hedonismi mielekkäällä tavalla tässä nykyaikamme kontekstissa.

Individualismi ja kollektiivisuus ilmiöinä eivät ole yleisesti negatiivisia itsessään. Jomman kumman painottuminen liiallisesti yhteiskunnassa omaa kuitenkin vaarallisia implikaatioita. Individualismi painottuu vaarallisella ja haitallisella tavalla yhteiskunnassamme tänä aikana. Ihmiset hahmottavat itsensä epäsolidaarisina toimijoina, jotka hahmottavat kaiken toiminnan viimeisimpänä päämääränä ynnä oikeutuksenaan, henkilökohtaisen nautinnon mahdollisuuden. Tämä on toki yleistys, mutta aiheellinen sellainen. Individualismi, joka on pikemminkin kulttuurissamme vaikuttava egoismin trendi ja hedonismi kulkevat siten käsikädessä. Kulttuurimme egoismi ja ylikorostunut hedonistisuus ovat jo yleistasolla tarkasteltuina haitallisia itsessään tietämiselle, valistuneisuudelle, loogisuudelle, yleissivistykselle ja moraalisuudelle esimerkiksi. Sillä yleissivistys ja valistuneisuus edellyttävät oppimista, joka vaatii jossain määrin epämukavuusalueelle menemistä. Tätäkin enemmän moraalisuus vaatii itsensä kyseenalaistamista ja sitä, että katsoo maailmaa "silmästä silmään" tunnustaen sen epämukavuuden ja kurjuuden, riippumatta seurauksista itselleen. Sikäli, että yleissivistyksen ja valistuneisuudenkin tavoittaminen on tuskallisen työllistä näemmä enemmistölle, niin moraalisuus lienee sitä entistäkin enemmän. Kognitiivisen psykologian tutkimuksen piirissä onkin esitetty teorioita, joiden mukaan vain vähemmistö osa ihmisistä saavuttaa aidon eettisen tarkastelun kyvykkyyden.

Tämä yleistasolla liikkuminen sikseen. On aika tarkastella hyvin konkreettista taantumuksen ilmenemistä tässä yhteisessä maailmassamme. Tämä vaikuttaa näkyvästi etenkin politiikassa. Sekä vasemmisto, että oikeisto ovat kääntyneet kohti irrationaalisuutta ja heimo-hegemoniaa. Vaikkakin tämä epäoptimaalisuus on levinnyt laajemmin ja helpommin oikeistolaisuuden piiriin. Pelkästään se, että poliittiset jakolinjat ovat muuttuneet itseisarvoisiksi, on huolestuttavaa. Ilmiö kytkeytyy mitä todennäköisimmin anglosaksisesta maailmasta tuttuihin kulttuurisotiin.  Oikeiston keskuudessa esimerkkejä tästä ovat ilmiselvä hyppokraattisuus, egalitarismin kyseenalaistaminen, tieteellisen realismin hylkääminen ja totaalinen opportunismi. Tästä syystä oikeistolaisuuden yhteiskuntafilosofinen sisältö on niin paljon löyhempää, kuin vasemmiston. Tosiaan oikeiston piirissä tämä kaikki näyttäisi ilmenevän vahvemmin.

Olisi kuitenkin suorastaan oikeistolaisen hyppokraattista ja opportunistista olla kritisoimatta ns. omaa puolta kentästä (muuten asia jota kokoomuslainen ei koskaan tee). Vasemmistolaisuuden piirissä korostuu tämä heimo-hegemonian piirre, varsinkin linkittyen woke-kulttuuriin. Luodaan epäformaalit raamit sille mitä saa ja ei saa sanoa. Koska nämä raamit muodostuvat spontaanilla tavalla yhteisöjen sisällä ja kesken, niin ne eivät ole mitään harkittuja ja rationaalisia. Useammin woke-kulttuuri käyttääkin epäformaaleja raamejaan keskusteluissa vallan välineenä. Sanot yhdenkin asian, joka ei ole linjassa hyväksytyn narratiivin kanssa, niin olet "natsi" tai "transfobi". Tilaa kriittiselle ja syvälliselle pohtimiselle ei juuri koskaan oikeiston, taikka läheskään aina myöskään vasemmiston piirissä, suuremmin ilmene. Poliittiset keskustelut muuttuvat populistiseksi sofismiksi, maalittamiseksi, tuomiovallan käyttämiseksi ja moraalittomaksi ihmisyyden unohdukseksi. Tämä on kurimusta! Tämä on kurimus logiikan, filosofian, tieteen ja ihmisyyden arvokkuuden kannalta. Tämä on kurimus valistuneelle, leikkisälle ja autenttiselle ihmiselle.

Kirjoittaja:

pääkirjoittaja Johan J. Valli

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti