Hegemonia ja ideologiat

Hegemonia on käsitteenä alun alkujaan viitannut poliittiseen hallitsemiseen ja ylivaltaan valtioiden välisissä suhteissa. Täten esimerkiksi Neuvostoliiton suhde Suomeen oli hegemoninen itänaapurin eduksi. Samoin Yhdysvaltojen suhde Kuubaan on hegemoninen, jenkkien eduksi. Myöhemmin italialainen filosofi, poliitikko ja kielitieteilijä Antonio Gramsci loi uuden merkityksen hegemonian käsitteelle. Gramsci määrittelee hegemonian (ns. kulttuurinen hegemonia) hallitsevan luokan kykynä määrittää yhteiskunnallista arvon määräytymistä ja sosiaalisia normeja yleensä. Gramsci jatkaa esittäen, että näin muodostuu yhteiskunnallisen olemisen tila, jossa hallitsevan luokan perspektiivistä tulee se "uskottava" kuvaus realiteeteista. Yksinkertaisella tavalla, mutta uudelleen muotoiltuna Gramscin konseptin voisi kuvailla myös viitaten Joseph Overtonin overtonin ikkunan käsitteellä. Overtonin ikkuna viittaa siihen poliittiseen skaalaan, joka sisällyttää laajan väestön näkökulmasta mahdolliset ynnä hyväksyttävät politiikan muodot. Täten Gramscin kulttuurisen hegemonian käsite voidaan myös, ainakin yksinkertaistaen, esittää seuraavalla tavalla: kulttuurinen hegemonia on vallankäyttäjän kykyä siirtää, laajentaa taikka supistaa yhteiskunnan overtonin ikkunaa.

Hyvä esimerkki kulttuurisesta hegemoniasta on uusliberalistisen talouspolitiikan aikakausi, 1980-luvulta alkaen. Suomessa tätä edustaa etenkin Kokoomuksen politiikka, etenkin 2010-luvun aikana. Uusliberalismi on alusta saakka ollut suorastaan oppikirjan esimerkki Gramscin kulttuurisesta hegemoniasta. Iso-Britannian pääministeri Margaret Thatcher kuuluisasti puolusti ajamaansa uusliberalistista politiikkaa yksinkertaisella tokaisullaan, "ettei muuta vaihtoehtoa ole". On kuitenkin todettava, ettei Thatcherin aikana uusliberalismi vielä ollut hegemonisessa asemassa. Suomen Kokoomus on turvautunut tähän Thatcherin tekniikkaan. Kokoomus on pitänyt valtion velkaantumisen esillä jo usean vuoden ajan. Valtion velan asema poliittista keskustelua määrittävänä voimana on suorastaan absurdi ja kaikkea muuta kuin realistista. Velan käsitteen skeema ns. tavan tallaajien todellisuudessa omaa tiettyjä konotaatioita jotka on helppoa valjastaa siten, että valtion velka saadaan tuntumaan samankaltaiselta asialta kuin yksilön asuntovelka, opintovelka taikka ihan vain ns. epävirallinen velka kaverille. Tämä on tahallista harhaan johtamista sikäli, että eivät kokoomuslaiset mitään hölmöläisiä ole. Toisin kuin yksilön ottaman asuntovelan kohdalla, kukaan ei ole tulossa elinaikamme ylittävissä skaaloissa perimään Suomen valtion velkoja. Paitsi jos Suomen talous sakkaa totaalisella tavalla. Tästäkään ei kuitenkaan ole mitään merkkejä, ei edes horisontissa.

Kokoomuksen pelaama poliittinen peli, on siten erinomaista hegemonian ylläpitoa. Se ei kuitenkaan ole mielekästä, lievästi sanottuna. Sikäli, että Kokoomuksen politiikka perustuen epäpäteviin uhkakuviin, johtaa yleensä hyvinvointivaltion supistamiseen ja ns. tavan tallaajan mahdollisuuksien pienentämiseen. Voidaan kysyä "ja minkä takia", no epärealistisen ja populistisen pelon politiikan tähden. Jonka motivaationa ei ole koskaan ollut yhteiskunnallinen solidaarisuus, vaan tiettyjen tahojen sokea opportunismi.

___________________________________________________________________________

PUNAINEN POHJANTÄHTI 

Kirjoittanut... Johan J. Valli, 2024 ☭