Sosialismi ja kulttuuri

Jos pohdimme asiaa joka usein pyörii monien vasemmistolaisten mielissä, niin meidän on puhuttava myös laajemmin kulttuurista. Tämä asia joka usein pyörii monien vasemmistolaisten mielissä on sosialismin mahdollisuus. Usein kun pohditaan sitä olisiko sosialismi mahdollista saavuttaa, niin kysymyksen asettelu on typerä ja naiivi. Totta kai sosialismi on mahdollista saavuttaa, sillä lähes mikä tahansa yhteiskunnallinen järjestelmä voidaan saavuttaa. Kapitalismi on olemassa oleva yhteiskunnallinen järjestelmä, samalla tavalla sosialismi ja mikä tahansa muukin yhteiskunnallinen (ennen kaikkea taloudellinen) järjestelmä voidaan tehdä olemassa olevaksi. 

Kysymys on ennen kaikkea kulttuurista, tavasta elää. Jokainen järjestelmä vaatii toteutuakseen aktuaalisesti sen, että ihmiset omaksuvat sen vaatiman elintavan ja kulttuurin. Tästä syystä ajatus toisenlaisesta yhteiskunnasta tuntuu usein ihmisille melkein mahdottomalta, sillä tarkastelemme sen mahdollisuutta olemassa olevasta yhteiskunnasta. Tästä samasta syystä on myös hyvin haastavaa edistää muutosta kohti toisenlaista yhteiskuntaa, sillä jotenkin tulisi saada luotua se uusi kulttuurinen perusta sille. Jotenkin tulisi päästä eroon edeltävästä kulttuurista ja saada aikaan uusi. Lenin ja toverit yrittivät päivittää Venäjän imperiumin sosialistiseksi yhteiskunnaksi niin sanotusti yhdessä yössä. Tämänlainen projekti on kuitenkin äärimmäisen altis epäonnistumaan ja on ihmeellistä, että bolshevikit onnistuivat siinä edes jossakin määrin ja silloinkin suurella inhimillisellä kustannuksella. Kapitalismia ei omaksuttu yhdessä yössä, eikä edes vuosisadassa. Uusliberalistinen kapitalismi on pitkän historiallisen prosessin tuotos. Moni asia olisi voinut mennä toisin ja onkin sattumaa, että elämme juuri tämänlaisessa maailmassa. Voimme hypoteettisesti kuvitella toisen variaation ajastamme ja maailmastamme, jossa kapitalismi olisi kehittynyt toisenlaiseen suuntaan. 

Joka tapauksessa se, että kapitalismi ei omaksuttu yhdessä yössä tai edes vuosisadassa osoittaa hyvin sen, että sen edellyttämä kulttuurinen muutos vaati aikaa ja tosiaan päätyi sangen sattumanvaraisesti juuri tämänlaisen nykyisen aikakauden ja maailman tilaan. Vastaavasti sosialistinen yhteiskunta ja ihmiskunta vaatii muodostuakseen pitkän kulttuurisen murroksen prosessin. Sosialistisessa kulttuurissa laajasti kansan parissa omaksuttujen käsitysten koskien vapautta, työtä, oikeudenmukaisuutta ja ihmisyyden tarkoitusta yleensä, tulisi muuttua. Mikäli ihmiskunta omaksuu sosialistisen kulttuurin tulevaisuudessa niin tarkoittaa se sitä, että filosofia ja humanistiset tieteet luovat uutta hedelmällistä maaperää sille. Mikäli siis tästä meidän yhteiskunnastamme tulisi tulevaisuudessa sosialistinen niin siellä olisi nähtävissä monet keskeiset filosofiset vaikutteet menneisyydestä, kuten liberalismi. Toisaalta kyse on myöskin yksinkertaisesti siitä mitä sanotaan tai ei sanota ääneen julkisessa tilassa. Ilmiö ei siis ole lainkaan mustavalkoinen. Esimerkiksi Immanuel Kantin deontologinen etiikka on vaikuttanut vahvasti länsimaalaisessa kulttuurissa, mutta se on sangen tuntematon ihmisille yleensä. 

Jos tästä artikkelista jotakin käteen jää, niin toivottavasti se, ettei kysymys sosialismin tai minkään muunkaan toisenlaisen yhteiskuntajärjestelmän mahdollisuudesta ole laisinkaan mielekäs. Kaikki yhteiskuntajärjestelmät ovat mahdollisia. Sosialismi on hyvin mahdollista. Varsinainen kysymysten kenttä on se, että millainen kulttuuri tuota toisenlaista yhteiskuntaa kannattelisi ja miten se syntyisi.

___________________________________________________________________________

PUNAINEN POHJANTÄHTI 

Kirjoittanut... Johan J. Valli, 2024 ☭

Mitä työväenluokkaisuus edes on?

"Joukko 25-50 vuotiaita miehiä työskentelee hiilikaivoksella, he hikoilevat ja kiroilevat, puhuvat naisista ja urheilusta. Ylipitkän ja alipalkatun työvuoronsa päätteeksi he vaeltavat kapakkaan juomaan halpaa olutta ja ehkä jotakin kirkkaampaa."

Tämän kaltainen on usein skeema työväenluokasta ja työväenluokkaisuudesta. Rappioromantiikka ja machoilu ovat lähes kädellä kosketeltavissa. Kuinka typerästi ja yksiulotteisesti täytyy kuitenkin kyetä ajattelemaan, että työväenluokkaisuuden kuva on tälläinen? Tämänlainen skenaario on varmasti useammin kuin kerran toteutunut jossakin 1900-luvun alkupuoliskon Britanniassa ja Yhdysvalloissa, sen kiistäminen olisi historiatonta. Nyt eletään kuitenkin vuotta 2023 ja ihmiskunnan historia ei päättynyt 1900-luvun alulle, niin hyvässä ja pahassa. Yleinen mielikuva työväenluokkaisuudesta kuitenkin tuntuu jämähtäneen tuolle ajalle.

Realistisesti katsottuna, ja tämä ei vaadi suuria älyllisiä ponnisteluja, on kuitenkin selvää, että työväenluokkaisuus on tämän lisäksi myös naisia, homoja, sukupuolivähemmistöjä ja etnisesti moninaisempaa. Työväenluokkaisuus ei ole myöskään automaattisesti mitään junttiutta. Työväenluokan harrastuksiin ei lukeudu ainoastaan jääkiekko, jalkapallo, alkoholi ja sovinistiset vitsit. Työväenluokkaisuuteen kuuluu myös ajattelevuus, kiinnostus tieteestä, taiteesta ja filosofiasta. Enemmistö ihmisistä kuuluu laajaan työväenluokan määritelmään, enemmistö homoista ja transsukupuolisista loogisesti kuuluu niin ikään työväenluokkaan. Silti usein voi tuntua siltä, että työväenluokkaisuus ja esimerkiksi transsukupuolisten oikeuksien ajaminen eivät jotenkin sovi yhteen. Kulttuurissamme yleisesti nuori transnainen joka meikkaa kotonaan ja sovittelee uusia korkokenkiään ei ole mielikuva jota liitämme usein työväenluokkaisuuteen. Tämä on kuitenkin inhimillisen älyn hataruutta ja heikkoutta.

Me vasemmistoliittolaiset usein haikailemme SKDL'n ja työväenluokkaisuuden kullattuja aikoja. Täytyy myöntää, että pahimmillaan Vasemmistoliitto on viestinnässään ainakin unohtanut puhutella sitä yleistason tyypillistä työläistä, keskittyen paljon enemmän 2010-luvulla liian yksipuolisesti feminismiin ja ilmastonmuutokseen. Tämä on epäonnistuminen, sillä mitä varten Vasemmistoliitto on jos ei työväenluokkaa varten. 

Joka tapauksessa työväenluokan asioista meidän tulee ensisijassa puhua ja duunareiden asioiden ajaminen ei tarkoita, että meidän tulee tehdä Vasemmistoliitosta pelkästään setä-miesten valtakuntaa. Sillä kuten olen tässä artikkelissa todennut ja osoittanut, työväenluokkaisuus on tänä päivänä ehkä jotakin muuta kuin yleinen mielikuvamme antaa olettaa. Eikä työväenluokan asioihin keskittyminen tarkoita, ettemmekö voisi politiikan laajalla kentällä edistää aina myös erilaisten vähemmistöryhmien oikeuksia, ekologisesti kestävämpää yhteiskuntaa ja ihmisoikeuksia yleensä. Ennen kaikkea Vasemmistoliiton poliittisen viestinnän tulisi kuitenkin keskittyä siihen työväenluokkaan ja työväenluokan asioiden ajamiseen mutta muistaa, ettei se ole sitä mitä haikailemme. Jos joku duunari sitten on niin takertunut machoiluunsa ja pelokas sen menettämiselle (jostakin arvoitukseksi jäävästä syystä), ettei hänessä ole miestä puolustamaan niitä joita kohdellaan epäreilusti myös ja jotka myös erilaisuudestaan huolimatta ovat työväenluokkaa, niin olkoot äänestämättä omien etujensa puolesta. Pikkumaisuus, ylimielisyys ja suvaitsemattomuus ovat varmasti se parempi vaihtoehto, pienemmän palkan kera.

Kirjoittanut: Johan J. Valli 2023

Kyttäävä ja kyräilevä yhteiskunta

Suomalainen yhteiskunta on muuttunut 2000-luvulta alkaen uusliberalistisempaan suuntaan alinomaa. Tämän kehityskulun vaikutukset elämiimme ja ihmisten hyvinvoinnille, ovat haitalliset nyt ja tulevaisuudessa. Yksi keskeinen negatiivinen implikaatio jonka voimme tästä kehityskulusta tunnistaa on kulttuurinen muutos siinä miten ihmiset nähdään yleensä. Ihmiset nähdään automaattisesti vilpillisesti toimivina ja epärehellisinä. Tämä näkyy siinä miten monet järjestelmät ja käytänteet ovat muuttuneet, etenkin 2010-luvulla. Työttömyysturvan ehtoja on tiukennettu ja valvontaa lisätty, toimeentulotuen saajia on aina kytätty ja kytätään iloisesti nytkin ja opiskelijoiden opintopiste-kertymiä kytätään, jos he eivät suoriudu vaaditulla tavalla niin heidän opintotukensa lakkautetaan.

Yhteiskunta joka omaa tämänlaisen mentaliteetin ja menettelytavat ei ole mielekäs. Se luo ja ylläpitää noidankehää jossa ihmisiä kohdellaan kuin rikollisia, samalla kun heidän resurssejaan pienennetään. Sellaisessa yhteiskunnassa ei ole mielekästä elää, sellainen yhteiskunta ei tunnu reilulta, eikä ole reilu.

Jos työttömyysturvan asiakas ei suoriudu asetetuista vaatimuksista tai opiskelija ei saa vaaditun tehokkaasti kerättyä opintopisteitä, niin miksi heidän tukensa lopetetaan. Ihan kuin ensimmäinen looginen johtopäätös tilanteesta olisi se, että he ovat varmasti tahallaan epäonnistuneet näissä tavoitteissa. Eikö kansalaisistaan välittävä yhteiskunta, kansalaisilleen oleva yhteiskunta, ennemmin tarjoasi tälläisessä tilanteessa tukeaan. Eikö olisi loogisempaa ja oikeudenmukaisempaa, että protokolla käskisi selvittämään miksi ihmisellä ei mene hyvin? Sitten kun tilanne olisi selvennyt tarpeeksi tulisi olla selvät ja reilut tukitoimet näitä ihmisiä varten. Näitä ihmisiä varten, joista kuka tahansa voisi olla myös minä itse. 

Koska yhteiskunta ei osoita tämänlaista perustason reiluutta kansalaisiaan kohtaan, ei ole kiinnostunut heistä ihmisinä, vaan ainoastaan hammasrattaina jotka jumittaessaan tulee poistaa koneesta, niin miksi kenenkään köyhän, työäläisen taikka opiskelijan tulisi edes pyrkiä osallistumaan yhteiskunnan rakentamiseen joka niin selvästi ei ole häntä varten. Ei minkään takia.

Kokoomuksen kaltaiset uusliberalistiset puolueet rakentavat pahoinvoivan yhteiskunnan, sellaisen yhteiskunnan joka ei ole missään mielekkäässä mielessä yhteis-kunta. Tämän tunaroinnin hinnan maksavat tavalliset kaduntallaajat ja kansalaiset. Jokaisella on vain yksi elämä ja uusliberalistiset tahot ovat päättäneet tehdä joidenkin tästä ainutlaatuisesta elinkerrasta niin paljon epämukavamman, mitä olisi välttämätöntä.

Kirjoittanut: Johan J. Valli 2023