Kuten blogin nimi, Punainen Pohjantähti, hyvin selvästi viittaa kirjoittajan vasemmistolaiseen taustaan, niin siitä huolimatta ensisijaisena arvopohjana tässä visiossa toimii Suomen tasavallan perustuslaki. Jos tästä huomiosta huolimatta esitetyt ajatukset vaikuttavat vasemmistolaisilta, niin selvää ainakin on ettet omista lakikirjaa.
Julkinen sektori yleensä
Suomessa julkisen sektorin suurin haaste seuraavina vuosikymmeninä on väestön laajamittainen vanheneminen. Tämä tuskin yllättää ketään, sillä asiasta on puhuttu niin paljon ajankohtaisohjelmissa jo liki vuosikymmenen ajan. Yksinkertaisesti suomalaiset eivät lisäänny, maahanmuutto on kohtalaisen vähäistä ja eläkeikää lähestyvät sukupolvet suuria suhteessa myöhemmin tulleisiin.
Valtion velkaantuminen ei ole niin vaarallista kuin oikeistolaiset puolueet antavat ymmärtää. Tämän myöntäminen ei ole vasemmistolaisuutta, vaan realismia. On kuitenkin totta, että ainakaan toistaiseksi Suomi ei voi rakentaa tulevaisuuttaan pelkästään velan varaan, kuten esimerkiksi Japani on jo pitkään tehnyt. Varaa velkaantua kuitenkin on. Suomi on velkaantunut hyvin maltillisesti suhteessa Euroopan unionin liittolaisiimme tai muihin OECD-maihin. Toisin sanoen Suomen on suositeltavaa velkaantua, kunhan tämä raha käytetään hyvin. Orpon hallitus velkaannuttaa Suomea tehdäkseen veron alennuksia, se on malliesimerkki tuhlailevasta velkaantumisesta.
Valtion velka on siis luontainen ja hyvä hätävara valtion budjetille. Joka tapauksessa ratkaisun avaimet ovat verotuksessa. Suomessa tulisi toteuttaa laaja-alainen veropohjan uudistaminen. Lähtökohtaisesti ei ole mielekästä verottaa tolkuttomasti tavan kansaa suoraan, tästä syystä tuloveroa ei tule nostaa merkittävästi. Verotus tulee painottaa sinne missä rahaa tehdään enemmän rahalla, kuin työllä. Eli sosioekonomiseen yläluokkaan. Tuloveroa koskien on täysin kohtuullista ja oikeudenmukaista verottaa suurituloisia enemmän, heillä joka tapauksessa jää käteen muita enemmän. Tuloveroa merkittävämmässä asemassa on pääomatulojen verotus, jota on oikeastaan pakko kiristää jos tosissaan halutaan vahvistaa Suomen talouden kestävyyttä. Oikeistolaisesta näkökulmasta pääomatulojen verotuksen kiristäminen voidaan nähdä taloudellisen houkuttelevuuden kannalta riskinä. Kyseessä on kuitenkin kahden kauppa ja julkisen sektorin investoinnit ovat tässä parempi vaihtoehto kuin suomalaisen omistuksen myyminen ylikansallisille korporaatioille. Pääomatulojen verottaminen on myöskin parempi vaihtoehto kuin työnteon verottaminen, suomalaisten kannalta. Viimeisenä huomiona verotuksesta on mainittava harmaan talouden ehkäisyn tärkeys. Suomessakin esiintyy harmaata taloutta ja tämän torjuminen on välttämätöntä toimiivalle ja reilulle talousjärjestelmälle.
Kaiken kaikkiaan uudistamalla ja tehostamalla veropohjaa reilusti voidaan pitää Suomen valtion budjetti kestävällä pohjalla. Tämä on lähtökohtaisesti keskeisin tapa vahvistaa julkisen sektorin budjettia ja pitää kiinni suomalaisen yhteiskunnan tärkeistä osista eli niistä jotka muodostavat toimivan hyvinvointivaltion. Yleensäkin jos ja kun luovutaan uusliberalistisesta illuusiosta koskien kilpailukykyä ja yhteiskuntaa yleensä, niin voidaan huomata julkisen sektorin tehokkaiden investointien tärkeys jotka niin ikään luovat perustaa talouden kehitykselle. Julkisen sektorin tulee kyetä investoimaan ja kehittämään yhteiskuntaa oman toimintansa kautta, investoimatta asioihin ei mitään todella saada aikaiseksi. Käsittelemme kuitenkin tätä julkisen sektorin investointeihin liittyvää aihealuetta tarkemmin Yhteiskunnan infrastruktuuri ja investoinnit alaotsikon kappaleessa.
Sosiaaliturva
Orpon hallituksen politiikan surkeus näyttäytyy selvimmin sen päätöksissä koskien sosiaaliturvaa. Nämä päätökset tehdään oikeistopuolueissa välinpitämättömyyden, ulkokultaisuuden ja omahyväisyyden vallitessa. Tämänlainen mentaliteetti on havaittavissa helposti Kokoomuksen ja Perussuomalaisten kohdalla. Molempien puolueiden edustajat puhuvat tukia nostavista ihmisryhmistä halventavasti ja syyllistävästi. Koko maailman syntejä ei kuitenkaan voi vierittää koskaan yhden ihmisen niskaan, jos niin tekee on joko narsisti tai muuten vain moraalisesti epäpätevä persoona. Millainen ihminen nimittäin nimittelee asumistuen nostajia laiskoiksi ynnä vastuuttomiksi kun asumistukea nostavat ennen kaikkea korkeakouluopiskelijat ja matalapalkkaisilla aloilla työskentelevät duunarit.
Joka tapauksessa puhuttaessa asiasta realistisesti niin esitetyt ongelmat koskien sosiaaliturvaa hälvenevät pikimmiten. Suomi on yleisesti arvioituna maailman 16. vaurain valtio. Meidän ei ole pakko leikata opiskelijoilta, duunareilta ja kuntoutujilta. Se on yksinkertaisesti Kokoomuksen ja muiden oikeistopuolueiden valinta.
Perusteltua ja reilua olisi palauttaa pikimmiten tukiin indeksikorotukset. Näin niiden ostovoima suhteessa hintatasoon pysyy samana. Tämä olisi kuitenkin vasta aloitus. Esimerkiksi opintorahan määrää tulisi nostaa kokonaisvaltaisesti, tai vaihtoehtoisesti tehdä opintolainasta nykyistä kestävämpi rahoitusmalli. Asumistukea tulisi korottaa ehdottomasti, sillä nykyisellään se ei kata esimerkiksi opiskelijoilla asumisen kuluja missään mielessä kohtuullisesti. Pitkällä aikavälillä järkevämpää olisi puolestaan se, että valtio tukisi voimakkaammin opiskelija-asuntisäätiöitä (kuten TOAS ja HOAS) ja myös investoisi enemmän edullisempaan asuntorakentamiseen eritoten kasvukeskusten läheisyydessä.
Suurin muutos koskisi kuitenkin toimeentulotukea joka on jo pidemmän aikaa ollut uudistamisen tarpeessa. Toimeentulotuki tekee mahdottomaksi sitä nostavan henkilökohtaisen taloudellisen elpymisen, sillä kaikki merkittävät lisätulot, jopa kertaluontoiset, poikkeuksetta laskevat tukea merkittävästi. Tämän toimeentulotuen haitallisen piirteen korjaaminen ei kuitenkaan olisi riittävää. Koko toimeentulotuki ja sen konsepti tulisi uudistaa, jonkinlaiseksi kansalaistueksi. Tälläisen kansalaistuen tarkoituksena ei olisi vain toimia ensisijaisesti toimeentulotuen roolissa vaan myös elämän taloudellisten taitekohtien ja siirtymävaiheiden mahdollistajana. Suomalaisilla tulisi olla oikeus sujuvaan alan vaihtoon ilman huolta taloudellisesta romahduksesta. Kansalaistuki toimisi viimesijaisena taloudellisena tukena, joka varmistaisi ihmisarvoisen elämän perusedellytykset. Se koostuisi perusosasta joka olisi noin 600 euroa, tilannekohtaisesta lisätuesta (josta tulee esittää tositteet niiden perustellusta käytöstä) ja ehkäisevästä sosiaalituesta (jonka tarkoitus olisi toimia syrjäytymistä ennaltaehkäisevänä harkinnanvaraisena lisänä). Tämä kaikki pätee kansalaistukeen myös silloin kun se toimii kansalaisten elämänvapautta turvaavana tukena. Tämänlaisessa uudessa käyttötarkoituksessaan kansalaistukea saisi yhdeksi vuodeksi kerrallaan. Asiakkuus kuitenkin lakkaisi tietenkin aikaisemminkin automaattisesti perustellusta syystä, kuten varhaisemmasta työllistymisestä tai opiskeluoikeuden saamisen myötä.
Tässä olen nyt esitellyt näkemyksiäni koskien Julkista sektoria yleensä ja Sosiaaliturvaa. Ensimmäinen pyrkii esittelemään valtion kestävän taloudenpidon lähtökohtia ensisijaisesti ja jälkimmäinen esittää perustellun reilun vaihtoehdon Orpon hallituksen politiikalle, jonka vaikutus suomalaisten hyvinvointiin sosiaaliturvaa koskevissa asioissa, on vahingollinen. Molemmista aiheista saisi kirjoitettua paljon enemmänkin, mutta koska kirjoitan tätä blogia rennolla otteella elämäni ohessa, niin tämä riittänee toistaiseksi. Seuraavassa artikkelissa, joka on tämän jatko-osa esittelen poliittisia ehdotuksia Sosiaalitoimesta ja terveydenhuollosta ja Yhteiskunnan infrastruktuurista ja investoinneista.
___________________________________________________________________________
PUNAINEN POHJANTÄHTI
Kirjoittanut... Johan J. Valli, 2024 ☭
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti