Laki ja etiikka

Lain ja etiikan välinen suhde on keskeinen aihe filosofiassa. Jokaisen tiedostavan kansalaisen tulisi joskus pohtia asiaa, sillä se on merkittävä myös yhteiskunnan osalta yleensä. Laki määrittää yleiset puitteet elämiselle yhteiskunnissa, sen läsnäolo ilmenee kaikkialla, tavalla taikka toisella. Laki ja juridiikka ovat kehittyneen yhteiskunnan tunnusmerkkejä. Voimme kuitenkin suhteellisen helposti löytää historiallisia esimerkkejä siitä kun laki on ollut perusteeton, siis moraaliton. Tälläisiä historiallisia esimerkkejä on niin lievempiä kuin myös hyvin räikeitäkin. Räikeämpiä esimerkkejä ovat Natsi-Saksan laki ja Stalinin ajan Neuvostoliiton laki. Niitä lievempiä esimerkkejä lain moraalittomuudesta ei tarvitse etsiä edes näin kaukaa, Suomessa on ollut voimassa monia epäreiluja ja kummallisia lakeja. Viimeisin suurtakin huomiota saanut tälläinen suomalainen laki lienee translaki, jonka uudistamisen Marinin hallitus otti asiakseen.

Läntisessä maailmassa lakia voidaan pitää siinä mielessä aina perustellumpana kuin esimerkiksi Kiinassa tai monissa islamistisissa valtioissa, koska se on demokraattisen päätöksenteon tulosta. Toki tämä länsimainen demokratia omaa monia ongelmallisia piirteitä, mutta suhteellisesti huomattavasti vähemmän kuin vertailun kohteet. Demokratia ei kuitenkaan loppujen lopuksi suoraan tee lainsäädännöstä moraalista, missään nimessä. Oli demokratian piirissä sitten 50 000, 500 000 tai 5 000 000 ihmistä, niin sen lainsäädäntö voi joka tapauksessa olla moraalitonta. Tämä on aika yksinkertaista sillä mikään ei varsinaisesti takaa sitä, että demokratian kansalaiset olisivat uskottavasti perillä etiikasta tai, että he haluaisivat edistää loogisesti moraalisuutta. Kvantiteetti ei muuta kvaliteettia. Ei myöskään ole olemassa yhtä tiettyä etiikkaa joka yksin voisi perustellusti määrittää moraalisuutta. Nämä kaikki ongelmat ovat kuitenkin ratkaistavissa. Demokratian kansalaiset saadaan helposti päteviksi etiikkaa koskevissa asioissa opettamalla etiikkaa peruskoulussa. Kansalaisista saadaan niin ikään hyväntahtoisia ja vilpittömiä koulussa ja yleensäkin edistämällä reiluutta yhteiskunnan kulttuurissa. Vaikka ei olekkaan yhtä fundamentaalisen pätevää etiikkaa, niin filosofian kaanonista voidaan tunnistaa helposti keskeisimmät ja perustelluimmat aikakauden etiikan teoriat. 

Kaikki ongelmat joita lyhyesti mainitsin voidaan siis ratkaista. Tekstin varsinainen pointti ei kuitenkaan ole se. Tämä voidaan tavoittaa "rivien välistä lukemalla". Tekstissä koko ajan viitataan itsestäänselvyytenä siihen, että lainsäädännön tulee olla moraalista. Loogisesti lainsäädännön ja lain itsensä tulee olla aina moraalisesti perusteltua. Etiikka tutkii moraalia. Moraali tarkoittaa optimaalista toimintaa, moraalittomuus puolestaan epäoptimaalista. Optimaalista ja epäoptimaalista, suhteessa mihin. Ihmisyyteen ja ihmisen lajityypilliseen olemiseen tietenkin. Jos siis halutaan rakentaa järkevä, kestävä ja reilu ihmisten asuttama yhteiskunta, niin olisi epäloogista pyrkiä tekemään sen laista moraalitonta. Sillä moraalittomuus viittaa juurikin järjen vastaiseen, irrationaaliseen menettelyyn. Irrationaalisesti ei ole mahdollista puolestaan myöskään saavuttaa kestävyyttä ja reiluutta. Moraaliton yhteiskunta on siis muodoltaan aina täysin ihmisvastainen. 

Etiikka on kriittistä, siten siis rationaalista, teoreettista optimaalisen ja epäoptimaalisen tutkimista joko normatiivisesti tai sitten analyyttisesti. On vahvasti perusteltua esittää, että lainsäädännön ja varsinkin lain itsensä tulee perustua rationaaliseen tietoiseen tutkimukseen, siis tosiasioiden parhaimpaan mahdolliseen hahmottamiseen. Tältä perustalta on selvää, että lain tulee olla myös ja luultavasti ennen kaikkea juuri moraalisesti perusteltu. 

Näin ei kuitenkaan ole. Suomessa lainsäädännössä tai lain itsensä sisällössä ei huomioida moraalisuutta suorasti tai epäsuorasti. Laissa ei huomioida moraalia. Sillä tänä aikakautena planeetallamme vallitsee juridiikassa ja oikeusfilosofiassa positivistinen suhtautuminen asiaan. Tämän näkemyksen mukaan lain ei tarvitse olla moraalisesti perusteltu, vaan sen tulee yksinkertaisesti mukautua Overtonin ikkunaan, siis yleiseen maailmankuvaan joka yhteiskunnassa vallitsee. Tämä on epäloogista ja hämyistä, vaikka historiallisesti hahmotankin tämän positivismin pointin sinänsä. Saattaa kuitenkin olla niin, että juuri tämä etiikan vähyys yhteiskunnassamme on johtanut siihen, että kaikki arvotetaan instituutioissa ensisijaisesti rahalla. Mikäli talous on ainoa arvokkuuden todellinen määrittäjä yhteiskunnassa niin ei ole ihme, että kaikki ihmisyys katoaa politiikasta. Tälläistä kehityskulkua ei voi suvaita, mutta mitä sille voi tehdä?

___________________________________________________________________________

PUNAINEN POHJANTÄHTI 

Kirjoittanut... Johan J. Valli, 2024 ☭