Eivät kaikki miehet

Usein kun julkisen keskustelun keskiössä on jokin sukupuolten välisiin suhteisiin ja sukupuolten tasa-arvoisuuteen liittyvä asia niin törmää helposti lausahdukseen ja väittämään; "Eivät kaikki miehet". Kaikista yleisin tuo lausahdus on keskusteluissa jotka koskevat naisten kohtaamaa seksuaalista häirintää tai naisten oikeuksia. Tietyissä sosiaalisesta oikeudenmukaisuudesta ja feminismistä kiinnostuneissa piireissä tähän lausahdukseen suhtaudutaan tympeästi, joskus perustellusti ja joskus ei, se on pitkälti konteksti-sidonnaista. Voi myös huomata, että jotkut henkilöt näissä piireissä vaikuttavat jossakin määrin todella ajattelevan jollakin yleistävällä tavalla miehistä ja heidän käytöksestään suhteessa naisiin. Toisin sanoen välillä kohtaa väittämiä joissa miehistä puhutaan kuin jostakin kollektiivista. Eli tällöin miehistä yleensä puhutaan yleistävällä ja essentialistisella tavalla joka vaikuttaa inklusiiviselta suhteessa kaikkiin miehiin ja mieheyteen. Tämä on kiinnostava ilmiö jonka tarkastelu on tarpeen yleisen yhteiskunnallisen ymmärryksen nimissä, sekä solidaarisen feminismin takaamiseksi. 

Olen itse useamman kerran käyttänyt ilmaisua "eivät kaikki miehet", erinäisissä keskusteluissa Internetin ihmeellisessä maailmassa. Aina nähdäkseni jokseenkin perustellulla ja tarpeellisella tavalla, ainakin toivottavasti. Paneudutaan seuraavaksi sukupuolten välisen vuorovaikutuksen, feminismin, naisten oikeuksien ja aihetta koskevan vasemmistolaisen julkisen keskustelun maailmaan.

Sukupuolellisia olentoja ja yhteiskunnallisia ulottuvuuksia 

Ihmiset ovat sukupuolisia olentoja. Tuo sukupuolisuus näyttäytyy yleisimmin maskuliini-feminiini-akselilla tai androgyynisyytenä. Tekstin aiheen kannalta ja yleensä yhteiskunnallisen keskustelun kannalta koskien sukupuolisuuden yhteiskunnallisia ilmiöitä on välttämätöntä pyrkiä vastaamaan filosofiseen kysymykseen siit, että mikä sukupuoli on? Formaalimmin ilmaistuna, mikä on sukupuolen olemus? Oma näkökantani on, että sukupuoli on fenomenaalinen ja kulttuurinen ihmisen ominaisuus jonka taustalla vaikuttavat ihmislajin evoluutio-biologiset piirteet. En ole mikään varsinainen sukupuolen tutkija, mutta olen pohtinut sukupuolta ilmiönä filosofiassa jonkin verran. Uskallan väittää, että arvioni sukupuolesta ja sen taustalla vaikuttavista tekijöistä on kohtuullisen kattava ja realistinen. Sukupuoli on siten yksilössä vaikuttava ilmiö jossa sekoittuvat lajityypilliset piirteemme, kulttuuri ja henkilökohtainen suhtautumisemme näihin. Sukupuolen olemus ei ole paitsi filosofisesti ja tieteellisesti kiinnostava ilmiö, vaan myös asia joka vaikuttaa aktiivisesti yhteiskunnassa erilaisissa tilanteissa, sosiaalisessa vuorovaikutuksessa. Siten kun puhumme sukupuolista eli ensisijaisesti miehistä ja naisista, niin kohtaamme kysymyksen siitä, että mikä on näiden ryhmien sisäinen yhteinen nimittäjä? Arvioni on aina ollut, että miehiä yhdistää yleisesti jonkinlainen maskuliininen intuitiivinen kokemus, vastaavasti naisia yhdistää jonkinlainen feminiininen intuitiivinen kokemus. Tämä pätee nähdäkseni yleisesti ottaen ja on nähdäkseni mielekkäästi perusteltavissa. Sekä miehet kuin myös naiset samaistuvat yleisesti ottaen tietyn tyyppisiin kokemuksiin keskenänsä, suhteessa muihin miehiin ja muihin naisiin. Tälläisten miehiä ja naisia sukupuolisesti yhdistävien kokemusten taustalla lienee kulttuurisia vaikutteita (esim. cis-nainen on omaksunut oman roolinsa naisena ja kehittänyt oman henkilökohtaisen mukautuvuuden siihen) ja toisaalta varmasti myös evoluutio-biologisia vaikutteita. Biologian kannalta keskeisessä asemassa ovat hormonaaliset tekijät ja neurologia, sillä nuo vaikuttavat ensisijaisesti (varsinkin jälkimmäisen tapauksessa) kokemukseemme ja tietoisuuteemme. Kuten aikaisemmin totesin, sukupuoli on tiedollinen siis fenomenaalinen intentionaalinen ilmiö. 

 

Voidaanko siis muodostaa koko sukupuolta ja sen olemusta koskevia väittämiä? Nähdäkseni kyllä, vaikkakin kyse on aina loppujen lopuksi tieteellisesti hyvistä yleistyksistä. Miten on sitten tuon fraasin, "eivät kaikki miehet", laita. Onko se perusteltu huomio. Totta kai se on. Ei ole koskaan rationaalisesti perusteltua sanoa, että kaikki miehet ovat X jos ei voida todistaa jollakin tapaa, että kaikki miehet todella ovat X. Ehdottomia inklusiivisia yleistyksiä sukupuolesta on käytännössä mahdotonta tehdä filosofisen ja tieteellisen tutkimuksen ulkopuolella. 

 

Sukupuolisuus puheenparressa

Harvoin kukaan toteaa mitään sen tyylistä kuin, että "kaikki miehet ovat seksuaalisia-ahdistelijoita" tai muuta sellaista. Sellainen kun olisi absurdi toteamus. Julkisessa keskustelussa, eli usein Internetin maailmassa, kuitenkin kohtaa jokseenkin usein kun aiheena on jokin sukupuolisesti "latautunut" asia hyvin inklusiivisia kommentteja miehistä ja naisista. Kuten jotakin sen tyyppistä, että "eivät kaikki miehet, mutta silti aina mies" esimerkiksi, hiljattaisesta kokemuksestani ammentaen. Tälläisellä puheenparrella ei välttämättä tyypillisesti tarkoituksella pyritä esittämään laajaa inklusiivista huomiota miehistä yleensä. Siltikin tämänlainen puheenparsi vakiintuessaan hiljalleen vaivihkaa helposti muodostaa negatiivisen merkityksen ja epämieluisan asenteen suhteessa miehiin. Se on ongelmallista ja ennen kaikkea feminismin itsensä kannalta.

 

Feminismin pitäisi olla solidaarista. Jotakin joka ei erottele ja määritä ihmisiä heidän sukupuolensa perusteella. Kuvatunlainen puheenparsi sopii siten mielestäni huonosti feminismin piiriin ja on feministisen hankkeen itsensä suhteen epä-produktiivista. Feminismin tulee olla jotakin joka yhdistää kaikki ihmiset edistämään ihmisoikeuksia ja feminismistä puhuttaessa nimenomaisesti naisten oikeuksia. Martin Luther King Jr. ei saavuttanut rotu-sorron ja rasismin juridista purkamista sellaisilla heitoilla kuin "aina valkoiset...". King Jr. ihmisoikeus-liike oli inklusiivinen ja luonteeltaan solidaarinen, tämä on varmasti yksi syy miksi se oli menestyksekäs liike. King Jr. onnistui yhdistämään ihmisiä puheillaan, ei erottelemaan valkoisia mustista ja niin edelleen. Tästä syystä onkin hyvin epämieluisaa, että tämänlainen erotteleva ja jokseenkin negatiivinen puheenparsi ynnä asennoituminen on noussut suosioon feministisissä ja sosiaalisesti progressiivisissa piireissä. 

__________________________________________________________________________

Kirjoittanut: Johan J. Valli

Punainen Pohjantähti-blogi, 2025

 

Suomen "velkajarru" on tarpeeton ja vahingollinen

Mikä on velkajarru?

Suomen eduskunta hyväksyi ns. velkajarrun käyttöön ottamisen, eli siis "Lain julkisen talouden hoitamisesta" 14.10.2025. Tämä velkajarrun laki astuu voimaan vuoden 2026 alusta alkaen. Velkajarrun vaikutukset suomalaiseen politiikkaan tulevat olemaan suuret ja nähdäkseni mahdollisesti hyvin huolestuttavat. 

Ennen kuin siirryn velkajarrua koskevaan kritiikkiin niin paneudutaan vielä hieman sen yksityiskohtiin ja yleiseen kontekstiin. Velkajarrun käyttöön ottaminen tarkoittaa suoraviivaisesti sitä, että julkisyhteisöjen velkasuhde tulisi saada laskettua aluksi 60% (Euroopan unionin standardi) ja sen jälkeen vielä 40%. Velkajarru toimii siten, että kaikki eduskunta-puolueet sopivat yhdessä velkasuhteen taittamisesta 4-8 vuoden aikavälein. Velkajarrun pakottamasta talouspoliittisesta linjasta saisi poiketa vain väliaikaisesti jonkin poikkeuksellisen kriisitilanteen vuoksi. Nyt seuraavaksi paneudun hyvin suoraviivaisesti velkajarrun haitallisuuteen ja ongelmiin.

Velkajarrun ongelmat 

1. Velkajarrun asettama 40% velkasuhteen tavoite on perusteeton. Kyseinen prosentti-luku on käytännössä "hatusta vedetty", eikä perustu mihinkään tieteelliseen arvioon esimerkiksi. Euroopan unionin tavoite julkisyhteisöjen velkasuhteesta on esimerkiksi 60%. Tämä 40% velkasuhteen tavoittelu tarkoittaa sitä, että velkaa pitäisi leikata 1% verran vuosittain, tämä puolestaan tarkoittaa vuosikymmenien leikkaus-putkea. On hyvin perusteltua kysyä selviääkö mikään talous tämänlaisesta toiminnasta?

Tällä velkajarrun leikkaus-linjalla tulee hyvin todennäköisesti olemaan merkittäviä haitallisia vaikutuksia Suomen taloudelle ja yhteiskunnalle. Velkajarru johtaa nähdäkseni hyvin todennäköisesti politiikkaan joka voi olla vahingollista talouskasvun kannalta. Jatkuvat leikkaukset ensiksikin hidastavat talouskasvua ja ne voivat johtaa velkaantumisen kiihtymiseen, bruttokansantuotetta (BKT) ja työllisyyttä heikentävien vaikutustensa takia. Tämän lisäksi velkajarru estää tarpeellisten ja perusteltujenkin investointien tekemisen valtion palveluihin, infrastruktuuriin ja koulutukseen.

2. Velkajarru johtaa "noidankehään". On nimittäin hyvin todennökäistä, että velkajarrun vaatimat leikkaukset johtavat talouskasvun hidastumiseen mikä puolestaan johtaa siihen, ettei velkasuhde laske, mikä puolestaan johtaa taas uusiin leikkauksiin (nyt kun pitää noudattaa velkajarrun vaatimuksia). Esimerkiksi Orpon hallituksen nyt tekemät mittavat leikkaukset ovat johtaneet jo useiden prosenttien kumulatiiviseen kasvumenetykseen ja kymmenien tuhansien työpaikkojen menettämiseen. 

3. Velkajarru tarkoittaa suomalaisen hyvinvointivaltion lakkauttamista käytännössä. Velkajarrun edellyttämät leikkaukset eivät ole mahdollisia toteuttaa ilman, että leikataan terveydenhuollosta, koulutuksesta, infrastruktuurista ja sosiaaliturvasta. Mikäli velkajarrusta pidetään pitkään kiinni niin Suomesta tulee maa jossa terveydenhuoltoon pääseminen tulee kestämään kuukausia, koulutuksen taso heikkenee, tiet ovat jatkossa huonokuntoisempia ja yhteiskunta ei enää tue asukkaitaan silloin kun he sitä tarvitsevat. 

4. Velkajarru on demokraattisesti hyvin ongelmallinen. Velkajarru käytännössä sitoo kaikki tulevat hallitukset tähän tiettyyn nyt valittuun talouspoliittiseen linjaan vuosikymmeniksi (mikäli velkajarrusta ei luovuta). Vasemmistoliiton Jussi Saramo on todennut osuvasti seuraavalla tavalla; "Velkajarru sitoo tulevaisuuden päättäjien kädet ja estää normaalin demokraattisen päätöksenteon" (Kansan uutiset). 

Velkajarru yleensä rajoittaa selvästi ja haitallisesti talouspoliittista keskustelua, sillä talouspoliittisen keskustelun konteksti ja kehys on nyt valmiiksi määritelty. Talouspoliittista keskustelua siis rajataan ideologisesti. 

Euroopan unionin maiden finanssipolitiikan valvojien järjestö EUIFI vaatii Suomelta myöskin toimia koskien talouspolitiikan arvionnin riippumattomuutta. Velkajarru-lain myötä tämä on nyt hyvin mahdollisesti uhattuna. 

5. Velkajarru on ideologinen hanke. Varsinkin Kokoomus pyrkii mieluusti esittämään velkajarrun hankkeena joka perustuu realismiin, faktoihin ja tutkimukseen. Sitä se ei kuitenkaan lainkaan ole! 

Ensiksikin velkajarru-laki olettaa julkisen velan itsessään riskiksi, mitä se ei ole, kuten monet taloustieteilijät ovat huomauttaneet. Julkinenn velka on modernin talouspolitiikan arkea ja kysymys on enemmänkin siitä, että käytetäänkö tuota velkaa järkevästi vaiko ei. Toiseksi velkajarru-laki edellyttää tuota 40% velkasuhdetta, jolle ei kuitenkaan ole mitään erityistä perustetta. Miksi ei tavoitella helpompaa 60% suhdetta, jota Euroopan unioni edellyttää. 

Kolmanneksi, velkajarru-laki institutionalisoi Kokoomuksen kannattaman uusliberalistisen talouspoliittisen linjan. Se asettaa tavoitteeksi tuon mielivaltaisesti määritellyn velkasuhteen, eikä esimerkiksi mahdollisimman suurta työllisyyttä tai mahdollisimman hyvää kansanterveyttä. Se on kaikista vahingollisinta tässä. Tavalliset suomalaiset tulevat todennäköisesti "maksamaan" velkajarrusta omissa tuloissaa ja hyvinvoinnissaan, sekä elämässä yleensä.

 

__________________________________________________________________________

Kirjoittanut: Johan J. Valli

Punainen Pohjantähti-blogi, 2025