Vasemmistoliittoa uusiksi, osa I, "tulevaisuuden Vasemmistoliitto"

Vasemmistoliitto otti takkiinsa eduskuntavaaleissa 2023. Ei pidä kuitenkaan omaksua minkäänlaista ylenpalttista flegmaattisuutta, sillä puolueen kannatus ei laskenut entisestään juurikaan. Suomen vaalitapa on rankka keskisuurelle puolueelle. Tästä syystä pienelläkin heitolla menetettiin viisi neljä kansanedustajaa. Vastaavasti pieni heitto voi myöskin tuoda tulevaisuudessa mielekkäitä tuloksia.

Vasemmistoliiton keskuudessa on käyty paikallistasolla ja varmasti sitäkin enemmän puolueen huippuliigassa keskusteluja siitä mihin suuntaan puoluetta tulee luotsata. Vasemmistoliiton politiikka on solidaarisuudessaan ja huolellisessa perusteltavuudessaan hyvin edistyksellistä. Arvopohjaa ei pidäkään perustaltaan muuttaa, ainakaan allekirjoittaneen mielestä. Jatkossakin on tärkeää, että Vasemmistoliitto pysyy puolueena joka konkreettisesti panostaa hyvinvoinnin lisäämiseen ja oikeudenmukaisemman yhteiskunnan rakentamiseen. Tässä ei saa taipua populistiselle oikeistohegemonialle ja lähteä heittämään sukupuolivähemmistöjä taikka yhteiskunnan päähän potkimia "bussin alle". Eikä tämänlaiseen olekkaan tahtoa Vasemmistoliitossa, mikä tekee minut ylpeäksi. 

Poliittisia painotuksia on syytä kuitenkin tarkastella ja mahdollisesti lähteä muuttamaan. Tavoitteena muuttaa puolueen imagoa kannatuksen kasvattamiseksi. Se on toki huolestuttavaa, että pinnallisilla tekijöillä on niin suuri merkitys demokratiassa faktojen ja loogisuuden sijasta. Tämä on kuitenkin se aikakausi ynnä yhteiskunnallinen kehitysvaihe jossa elämme. Seuraavana esitämme muutamia visioita optimaalisen uudistumisen saavuttamiseksi.

Talouspoliittinen osaaminen keskiöön

Vasemmistoliittoa pidetään asiansa tuntevana mitä tulee sosiaalipolitiikan kysymyksiin. Politiikan osa-alueet eivät kuitenkaan leijaile pilvilinnoissa erillään toisistaan. Vasemmistoliiton taloupoliittinen osaaminen on hyvää tasoa. Tämä ei kuitenkaan hallitse puolueen imagoa. Vasemmistoliiton tulee pyrkiä profiloitumaan talouspoliittisen osaamisen puolueeksi myös imagonsa puolesta. Siis tarkoitan, että teeman tulisi jopa dominoida puolueen kannanottoja. 

Tällä pystyttäisiin iskemään uusliberalistista hegemoniaa vastaan. Sillä Kokoomus on korulauseillaan saanut linjattua ideologiset narratiivinsa realistisina faktoina, mitä ne eivät ole. Suomalaisille on saatu myytyä hämmästyttävän fundamentaalisesti ajatus jatkuvasta taloudellisesta kriisitilasta. Tämä on jopa hupaisaa, sillä Suomi lukeutuu maailman vauraimpiin valtioihin. Suomalaisten pörssiyritysten voitot ovat myöskin kasvaneet viimeisen vuosikymmenen aikana 14 000 000 000 euroa, mutta toisin kuin 1980-luvulla, niin tämä vaurastuminen ei ole satanut koko yhteiskunnan pussiin. Pääoma on kasautunut rikkaimmista rikkaimmille samalla kun julkisen terveydenhuollon resursseja pihistellään. Äärimmäisen rumaa yhteiskuntavastuun laiminlyöntiä, josta on se oikeistolaisten hehkuttama isänmaallisuus kaukana.

Vasemmistoliiton tulee lähteä linjaamaan ja tykittelemään korostetusti, että julkisia investointeja tarvitaan taloudelliseen menestykseen, sekä ennen kaikkea hyvinvointivaltion ylläpitämiseksi. 

Feminismi taka-alalle

Ennen kuin minut julistetaan roviolle aamunkoitteessa uusvasemmistolaisten tovereiden toimesta, kuvainnollisesti todettuna niin antakaas kun avaan hieman näkemystäni. Vasemmistoliiton ei tule luopua feministisen politiikan tekemisestä, vaikka naisten asema yhteiskunnassa on parantunut huomattavasti 1900-luvun ajan niin työtä on jäljellä. Kulttuurimme omaa yhä syvälle juurtuneita, mutta haitallisia patriarkaalisia ja sovinistisia piirteitä. Tämä on tullut hyvin selväksi kun tarkastelemme sitä millaista "kritiikkiä" pääministeri Sanna Marin sai hallitustaipaleensa aikana. 

Tämä todettuna on kuitenkin sitäkin todempaa, ettei feminismistä ole vasemmistolaisuuden "metanarratiiviksi" ja polttopisteeksi. Vasemmistolaisuuden on pidettävä kiinni korostetusti historiallisesti määrittävistä piirteistään, eli universalistisesta progressiivisyydestä ja egalitaarisuudesta. Tämänlainen politiikka kumpuaa paremmin marxilaisesta ja kriittisen humanistisesta filosofiasta. Sillä se miten Vasemmistoliiton feministiset ulostulot ovat puolueen imagoon vaikuttaneet, ei ole optimaalista. Vasemmistoliittoon liitetään nuorten keskuudessa wokeistinen mentaliteetti. Wokeismi on todellinen ilmiö itsessään, vaikka oikeisto käyttää sitä usein epämääräisenä olkiukkona puolustaakseen omaa wokeistista tulokulmaansa. Wokeismin individualistinen painotus joka johtaa hyvesignaloitiin ja epäinhimilliseen nalkuttamiseen, on kaukana vasemmistolaisuudesta.

Politiikan polttopisteeksi tulee nostaa talouspolitiikan oikeudenmukaisuus, hyvinvoinnin kysymykset ja tavan kansa.

Aiheet keskiöön

Me vasemmistolaiset olemme ylpeitä vasemmistolaisuudestamme ja se on meidän vahvuutemme sekä heikkoutemme. Suomalaisen puoluepolitiikan tutkiminen on paljastanut, että kahden puolueen kannattajien keskuudessa puolueen rooli identiteetissä korostuu. Nämä puolueet ovat Perussuomalaiset ja Vasemmistoliitto. Huomatkaa kuitenkin se, että Kokoomuslaiset eivät samalla tavalla laajasti puhu ideologisuudestaan. Se ei tieteenkään tarkoita etteikä heidän politiikkansa taustalla olisi ideologia, taikka ideologioita. Sillä politiikassa on aina kyse ideologisuudesta. Omalla imagonsa luomisella Kokoomus on kuitenkin saanut myytyä ideologisen narratiivinsa monille realismina. Tämä on jokseenkin ironista, sillä Kokoomuksen politiikka on muuttunut 2010-luvulla paljon ideologisemmaksi, kuin vaikka Vasemmistoliiton. 

Meidän ei kenties Vasemmistossa tule korostaa politiikkamme vasemmistolaisuutta, vaan puhua itse aiheesta ja politiikkamme loogisuudesta sekä edukkuudesta suomalaiselle yhteiskunnalle. Mielestäni varsinkin reiluutta ja faktuaalisuutta tulee korostaa Vasemmistoliiton kannanotoissa. 

Kirjoittanut: 

pääkirjoittaja Johan J. Valli