Kommunismista, osa I

Kommunismi on kaikin puolin hauska käsite, sillä se ei oikeastaan tarkoita mitään. On pieni joukko innokkaita vasemmistolaisia jotka ovat milloin minkäkin laadun kommunisteja. Sitten on joukko ihmisiä, jotk hahmottavat kommunismin shokkiarvoisen ja tykittelevän elinvoimaisuuden. Nämä ihmiset yleensä luovat kommunismille täysin uudenlaisen ja elinvoimaisen sisällön jossa ei puhuta Leninistä, Luxemburgista taikka edes erityisen paljoa Marxista. Esimerkiksi Mikä meitä vaivaa?-podcastin tuottajat Veikka Lahtinen ja Pontus Purokuru ovat tämänlaista porukkaa. Purokuru on kirjoittanut aiheesta teoksenkin, Täysin automatisoitu avaruushomoluksuskommunismi. Heidän tykittelynsä elinvoimaisuudesta hyvä merkki on, että jopa Jari Sarasvuo (tunnettu egoisti ja bisnesman) innostui omassa podcastissään käsittelemään vasemmistolaisuutta. 

Sitten erilaisten kommunistien, niin impotenttien sellaisten kuin myös hyvin elinvoimaistenkin, ulkopuolelle asettuu ehkä yksinkertaistaen kolme porukkaa. Nämä ovat sosialistit, sosiaalidemokraatit ja oikeistolaiset. Jokaiselle näistäkin kommunismi tarkoittaa aika eri asioita. Sosialistit usein ajattelevat, että "joo kommunismi on se Marxin utopistinen visio" jatkaen "siitä ei ole erityisen relevanttia puhua kun ei ole tuota sosialismiakaan vielä". Sosiaalidemokraatit yleensä vastustavat kommunismia, usein myös opportunistisesti typistäen kommunismin kirjon vain muutamaan negatiiviseen konotaatioon. Oikeistolaisille kommunismin käsite on puolestaan ainoastaan historialliseen pelkoon perustuva lyömäase vasemmistolaisia kohtaan. Varsinkin incel-republikaaneja matkivalle Perussuomalaisille ja Kokoomuksen konservatiivi-siivelle vasemmistolainen on heti kättelyssä kommunisti, yleensä sitäkin mieluummin stalinisti. Oikeisto siis käyttää kommunismin käsitettä oikeastaan vain instrumentalistisesti vahvistamaan omaa illuusiotaan hyveellisyydestään ja siitä, että kyllä tässä ollaan oikeassa liigassa. 

Olen nimittänyt itseänikin kommunistiksi, lähinnä performatiivisessa mielessä. Twitterin öyhöttämisen aroilla kun ennakkoon itseni sellaisena yleensä ollaan määritelty, niin lähdin leikkiin niin sanotusti mukaan. En kuitenkaan varsinaisesti ole kommunisti, vaan liberalisti ja sosialisti. Painottaen ehkä jälkimmäistä, sillä silloin kun painotetaan liberalismia yksistään, niin homma muuttuu lähinnä status quo'ta tukevaksi liturgiaksi korulauseita. Mutta mitä se kommunismi on?

Jos asiaa vilpittömästi katsoo, niin bolshevikit ainakaan eivät kommunisteja olleet yleisesti. Leninin johdolla he lähtivät korostamaan käsitettä linkittäen sen itseensä, lähinnä populistisena kikkana. On tosin todettava, että kyllä Lenin itsessään oli kommunisti. Kyllä se hänelle taisi olla ihan henkireikänä. Bolshevikit halusivat näin viestiä kunnollisuuttaan suhteessa menshevikkeihin (jotka olivat sosialisteja, reformisteja jne.). 

Kommunistisessa manifestissa Friedrich Engels ja Karl Marx tiivistävät kommunistisen projektin yhteen lauseeseen: yksityisomistuksen lakkauttaminen. Jokunen vuosikymmen myöhemmin Engels vielä jatkoi, todeten tuotantovälineiden pakkoluovuttamisen olevan viimeinen valtion projekti. Engelsin mukaan valtio olisi myöheemmin sinä minä se aikanaan ymmärettiin, tarpeeton ja näivettyisi luokkavastakohtaisuuksien kadottua. Engels ja Marx myös painottivat väkivaltaisen vallankumouksen tarpeellisuutta. Tätä on myöhemmin jokseenkin moukkamaisesti käytetty heidän mustamaalaamiseensa. Sillä jos tuntee tuon ajan yhteiskunnallisia olosuhteita niin väkivaltainen vallankumous ei todellakaan ollut niin brutaali heitto, minä se näyttäytyy 2020-luvun Suomessa. Valtiovalta tuohon aikaan selvästi ja väkivaltaisesti harjoitti työväenluokan sortamista. 

Gothan ohjelman kritiikissä Marx 1800-luvun loppupuolella määritteli sen akateemisesti vakiintuneen yhteiskuntafilosofisen sisällön sosialismin ja kommunismin käsitteille. Sosialismi olisi ensimmäinen kehitysvaihe historiallisen dialektiikan narratiivissa. Kommunismi olisi sitä seuraava vaihe, joka olisi mahdollista saavuttaa vasta kun taloudellinen kehitys johtaisi ylenmalkaiseen tuotantoon, eli tavattomaan runsauteen ja vaurauteen. Tätä Marxin näkemystä helposti oikealta väitetään jotenkin vaarallisen radikaaliksi, mutta ei se sitä ole. Periaatteessa populäärikulttuurin kulttisuosiota nauttiva Star Trek esittelee taiteellisesta tulokulmastaan samankaltaisen kehityskulun ihmiskunnan historiasta. Oikeistolaiset kuitenkin ymmärtävät, että on jokseenkin pelottavampaa sanoa "toi on marxilaista ja kommunismia" kuin, että "toi on Star Trekistä".

Omasta näkökulmastani se valistunut kommunismin käsitteen aktuaalinen sisältö on juurikin sitä minkä Marx Gothan ohjelman kritiikissä linjasi. Painottaen kommunismin konseptissa eritoten sen runsauden ynnä vaurauden määrittelemää tilannetta. Hyvänä jatkeena tähän on Purokurun teoksessaan linjaama pointti. Yksinkertaistaen Purokuru painottaa niin ikään runsautta klassisessa taloudellisessa mielessä, mutta käsittelee myös esimerkiksi ajan runsauden tematiikkaa. 

Tässä oli pohdintaa ja perkaamista kommunismista, noin yleistasolla. Kuten voit huomata tämä on "osa I", sillä kirjoitettavaa ja analysoitavaa tästä käsitteestä sekä tietenkin sen implikaatioista riittää. Siten siis jatko-osaa odotellessa, ollaan solidaarisesti.

Kirjoittanut:

pääkirjoittaja Johan J. Valli