Woke haittaa transsukupuolisuuden tieteellistä tutkimusta

Käsitteellä "woke" viittaan tässä tekstissä yleisiin ennakkoluuloihin, jotka saavat väitetysti transsukupuolisten oikeuksia ajavat aktivistit tuomitsemaan erinäiset tieteelliset teoriat ongelmallisina, ilman perehtymistä. Vastaavalla tavalla samankaltaiset aktivistit reagoivat joihinkin tiettyihin käsitteisiin (en viittaa tässä selvästi loukkaaviksi tarkoitettuihin nimikkeisiin), tuomitsemalla ne ongelmallisiksi ilman mitään perusteluja. Yleisesti "woke" käsitteellä viitataan yhteiskunnallisesti tiedostavaan henkilöön. Sellaiseen henkilöön joka on tietoinen vähemmistöjen kohtaamasta syrjinnästä tai etnisyyteen nojaavasta epätasa-arvosta esimerkiksi. Yleensä ns. "wokeistit" eivät kuitenkaan todellakaan ole yhteiskunnallisesti tiedostavia ja kriittisesti ajattelevia persoonia. Vaan enemmänkin perusteetonta moralistista tuomiovaltaa käyttäviä yksilöitä. Mikäli vastustat heidän mitä tahansa näkemystä, niin leimaannut rasistiksi, transfobiksi tai joksikin muuksi negatiivisia konotaatioita omaavaksi. Eikä sillä, etteikö rasisteja ja transfobeja olisi olemassa, toden totta valitettavasti on. Se, että yksilö ei kuitenkaan omaa samaa näkemystä koskien esimerkiksi sukupuolisuutta, mitä kontekstin valtavirrassa pidetään hyväksyttävänä, ei tee tästä automaattisesti transfobia.

Tämän artikkelin varsinaisena aiheena kuitenkin on se, miten tämänlainen moralistisen tuomiovallan ja leimaamisen kulttuuri voi haitata täysin vilpitöntä tieteellistä tutkimusta. Seksologi Ray Blanchardin ja tämän transseksuaalisuuden typologian maine on tästä hyvä esimerkki. Blanchardin transseksuaalisuuden typologia esittää teorian ja kategorisoinnin transfeminiinisyyttä koskien.

Monet sukupuolivähemmistöjen oikeuksista kiinnostuneet aktivistit ovat tuominneet Blanchardin transfobina ja tämän teorian epätotena taikka vanhentuneena. Tämä on erikoista sillä on epätodennäköistä Blanchardin olevan transfobi sikäli, että hän on työskennellyt läheisesti transsukupuolisten kollegoiden kanssa. Tätäkin tärkeämpää on osoittaa, ettei hän ole tiedetysti toiminut transfobisilla tavoilla. Kaikista surullisinta on kuitenkin se typeryys jolla hänen transseksuaalisuuden typologiaan on suhtauduttu. Tästä puhuttaessa tarkoitan todellista typeryyttä, älyn ja ajattelun uskalluksen puutetta. Blanchardin transseksuaalisuuden typologiaa on väitetty kumotuksi ja vanhentuneeksi. Tämä ei yksinkertaisesti pidä paikkaansa, Blanchardin teoriaa ei ole koskaan kumottu ja sitä tukee empiirinen tutkimusaines, vaikkakin lisätutkimukset olisivat paikallaan. Ainoa julkaisu joka vastustaa (huom. "vastustaa" ei "kritisoi") Blanchardin typologiaa on Julia Seranon kirjoittama essee aiheesta. Serano on tunnettu, transsukupuolisuutta ja feminismiä kirjoissaan käsittelevä, aktivisti ynnä biologi. Seranon essee ei esitä uskottavia propositioita typologiaa vastaan, eikä kilpailevaa teoriaa. Täten se ei ainakaan kykene osoittamaan Blanchardin typologiaa täysin vääräksi.

Lopuksi on tärkeää huomioida vielä yksi esimerkki wokeismille tyypillisestä epäformaalista dogmatismista ja kriittisen ajattelun puutteesta. Blanchardin teoriaa on kritisoitu myös siitä syystä, millaisia käsitteitä siihen sisältyy. "Transseksuaalisuuden" käsitteen on esitetty olevan loukkaava, sillä se ilmeisesti vähättelee transnaisten aitoutta. Tämän narratiivin mukaan kyseinen käsite antaa kuvan, että transsukupuolisuudessa olisi kyse ainoastaan jostakin parafiliasta. Entä sitten, miten tämä vähentäisi transsukupuolisen yksilön naiseuden aitoutta mitenkään. Koko ihmislajin tunnettu sukupuolisuus linkittyy yleisellä tasolla aina seksuaalisuuteen. Se, että asia linkittyy seksuaalisuuteen ei tee kyseisestä asiasta epälegitiimiä missään mielessä. Tämä hyvin yksinkertaista päättelyä vaativa ajatusketju ei kuitenkaan ilmeisimmin ole päässyt realisoitumaan woke-kulttuurin saarnaajien aivojen keskuudessa.

Blanchardin transseksuaalisuuden typologiaa tutkitaan yhä, mutta se on saanut valtaisan maineen, eikä hyvällä merkityksellä. Blanchardin teoria antaa loogisen hypoteesin joka selittää transfeminiinisten ihmisten kokemusta ynnä toimintaa, omaten lainkaan vihamielisyyttä transsukupuolisia kohtaan. Siksi on menetys tieteellisestä ja filosofisesta näkökulmasta, että siihen liitetään niin merkittävät ja perusteettomat ennakkoluulot. Woke-kulttuurin vaikutus tieteeseen voi pahimmillaan olla hyvin epäoptimaalinen, eikä vain transsukupuolisuuden tutkimiseen liittyen. Vaan oikeastaan mihin tahansa teemaan liittyen, joka saa huomiota tämän kulttuurin edustajien keskuudessa. Samalla transfobian kaltaiset käsitteet kokevat inflaation ja niiden merkitystä on haastavampi hahmottaa, jos ja kun niitä käytetään sellaisista ihmisistä jotka eivät ole selvästikään esimerkiksi niitä transfobeja.

Kirjoittanut:

pääkirjoittaja Johan J. Valli