Se miten asiat ovat, oikeutetaan uusliberalistisella talouspolitiikalla. Uusliberalismi on täysin taloustieteeseen ja talouspolitiikkaan keskittyvä ideologia. Täten uusliberalismin myötä yhteiskunnissamme ei vallitse paitsi uusliberalismin itsensä hegemonia vaan sen implikaatioina yhä useampia ja useampia teemoja käsitellään hyvin hämyisen talouspuheen keinoin. Uusliberalistiset poliittiset toimijat kuten Kokoomus, esittävät ettei ole mitään muuta vaihtoehtoa kuin leikata julkisen sektorin rahoitusta ja laskea verotusta. Uusliberalistit vetoavat taloustieteen erehtymättömyyteen ja perustelevat politiikkaansa "realismina" tai "tieteellisenä". Todellisuudessa he ohittvat jokaisen taloustietelijän, joka ei edusta heidän narratiivinsa mukaisia näkökantoja "kommunistina" tai jonakin muuna mikä on heidän silmissään riittävä "perustelu" legitimiteetin eväämiselle.
Näiden kahden toiminnan, julkisen sektorin rahoituksen vähentäminen ja verojen laskeminen on muuten jo itsessäänkin epäjohdonmukainen yhdistelmä, klassisen logiikan vastainen. Tästä hyvä esimerkki on jo itsessään se, kuinka 1990-luvun lamakauden jälkeen julkisen sektorin resursseista on puhuttu lähes poikkeuksetta "menoeränä" taikka "kuluina". Kulujen ja voittojen raja on ihmisyydessä niin yksilö tasolla kuin yhteiskunnallisellakin tasolla dynaaminen, kaikkea muuta kuin mustavalkoinen. Nämä julkisen sektorin "kulut" ovat kuitenkin sellaisia joiden ansiosta meillä on maantiet, rautatiet, universaali koulutus, hyvä julkinen terveydenhuolto ja tukea ihmisille silloin kun "matto vedetään jalkojen alta". Nämä "kulut" eivät paitsi kunnioita käytännössä ihmisyyden itseisarvoa vaan ovat myös aivan fundamentaalisessa asemassa taloudellisen tehokkuuden kannalta. Meidän ei tarvitse turvautua siis edes sosialistisiin argumentteihin todetaksemme uusliberalismin tolkuttomuuden, jo kapitalistisilla argumenteilla voidaan esittää tämänlaisen politiikan legitiimiyden murskaavia huomioita.
Uusliberalismin keskeisimpiin kuuluvia työkaluja ovat julkisen sektorin velkaantumiseen perustuvat liioitellut uhkakuvat ja julkisen sektorin palveluiden rahoituksen systemaattinen pienentäminen. Yhteiskunnallisten olosuhteiden systemaattinen niukentaminen. Julkisen sektorin velkaantuminen on mainio "poliittisena aseena". Sillä uhka ja sen tuottama pelko ovat ihmisyyden kenties yleisimpiä motivaattoreita. Tämä uhka ja pelko saadaan sidottua erinomaisesti ihmisiin itseensä, sillä julkisen sektorin luontoon itsessään kuuluu se, että se rahoitetaan yksilöiden julkisilla investoinneilla (siis veroilla). Täten potentiaaliset äänestäjät saadaan hyvin sidottua riittävän lähelle tapahtumia, niin sanoakseni. Julkisen sektorin palveluiden rahoituksen pienentäminen on kenties velkapelotteluakin keskeisempi työkalu uusliberalistiselle politiikalle. Mitä tapahtuu kun esimerkiksi teiden ylläpidosta taikka terveydenhuollosta vastaavien instituutioiden rahoitusta vähennetään. Vastaus on selvä, teiden kunto laskee ja terveydenhuolto ruuhkautuu, esimerkiksi. Tämä hyödyttää uusliberalistista politiikkaa johon omautuu fundamentalistinen yksityisen pääoman edun ajaminen. Sillä kun palvelut ovat huonontuneet tarpeeksi, uusliberalisti ilmoittaa, että yksityistäkäämme ne, kenties se ratkaisee ongelman. Tämän jälkeen yksityisen pääoman potentiaalinen toiminnan piiri laajenee. Erityisen pahaa jälkeä tämänlainen uusliberalistinen taktikointi tekee silloin, kun yksityistämistoimien kohteena on esimerkiksi terveydenhuollon kaltainen välttämättömyys. Yleensä lopputuloksena on se, että terveydenhuollon saatavuus ei ole tasa-arvoista ja pahimmillaan täysin saavuttamattomissa monille. Tämä on asia johon tarkkaavainen yleisintellektuelli ja kielitieteilijä Noam Chomsky on tunnetusti kiinnittänyt huomiota, niin ikään.
Uusliberalismi on satu jolla oikeutetaan opportunistista politiikkaa. Uusliberalismi perustuu tieteeseen joka alinomaa epäonnistuu täyttämään pätevyyden ehtoja. Uusliberalismi on surkuhupaisia vaihe Suomen ja koko maailman historiaa. Vaatii rajojen rikkomista ja voiman juhlaa, että voimme murtaa nämä aikakautemme kahleet. Ne on rikottava, ihmisarvoisen yhteiskunnan luomiseksi.
Kirjoittanut:
pääkirjoittaja Johan J. Valli
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti