Mielenterveys ja psykiatrinen hoito politiikassa

Sillä vilpittömyydellä ja kriittisyydellä jota mielekäs ihmisten välinen kommunikaatio vaatii en voi perustellusti sanoa yhteiskuntamme tukevan perusteellisesti kansalaisten psyykkistä hyvinvointia. Kuten muutenkin ja yleensä yhteiskunnassamme, raha vaikuttaisi olevan se ensisijainen mielenkiinnonkohde politiikassa. Tämä on tietenkin valitettavaa, sillä politiikan tulisi pyrkiä edistämään yhteiskunnan kehittymistä ja hyvinvointia. Eikä ole hyvinvoivaa yhteiskuntaa ilman hyvinvoivia kansalaisia. 

Suomessa koettiin 1970- ja 1980-lukujen aikana historiallisesti harvinaislaatuinen ajanjakso. Tällöin punamulta-politiikan nimissä hetken aikaa tehtiin sitä todellista politiikkaa tavallisen kaduntallaajan hyväksi. Koulutukseen, sosiaalipalveluihin, sosiaaliturvaan ja yhteiskunnan infrastruktuuriin panostettiin kiitettävillä tavoilla. Ei tuonkaan ajan politiikka ollut täydellistä, mutta täysin kelpoa politiikkaa yleensä. Noihin aikoihin kulttuurinen suhtautuminen mielenterveyteen ja ihmisen psyykkiseen olemiseen oli kuitenkin primitiivisen yksiulotteista. Psyykkisen hyvinvoinnin ilmiötä ei käsitetty tuolloin samalla tavalla kuin 2020-luvulla, jolloinka sen edistäminen ei varsinaisesti, valitettavasti, kuulunut aikakauden hyvinvointivaltion rakentamiseen. 

1960-luvun Suomessa oli 20 000 potilaspaikkaa psykiatrisissa sairaaloissa, se oli aikanaan toisiksi eniten suhteessa väestön lukumäärään koko maailmassa. 2020-luvulle tultaessa on menty toiseen ääripäähän saakka. Psykiatrisia hoitopaikkoja on liian vähän. Esimerkiksi Pirkanmaalla avattiin TAYS'in uusi psykiatrinen sairaala, jonne aikuispsykiatrian osasto siirrettiin Pitkänniemen psykiatrisesta sairaalasta. Jostakin syystä uuteen sairaalaan päätettiin rakentaa vähemmän potilaspaikkoja kuin edeltäjäänsä. Potilaspaikat vähenivät 190 paikasta 184 paikkaan. Ero ei ole suuri, mutta on otettava huomioon ettei tuo 190 paikkaakaan ole riittävä Pirkanmaan tarpeisiin. 

Tämä psykiatristen potilaspaikkojen vähentäminen on seurausta ihan hyvästä visiosta. Nimittäin sellaisesta, jonka mukaan mielenterveyden ongelmiin ja sairauksiin tulisi pyrkiä vastaamaan ennaltaehkäisevästi ja mahdollisimman aikaisin jo perusterveydenhuollossa. Päättäjät eivät kuitenkaan ole ymmärtäneet, että jos psykiatristen sairaaloiden kapasiteettia ja resursseja vähennetään ja tavoite on mainitun kaltainen, niin perusterveydenhuollon rahoitusta tulisi merkittävästi lisätä. Näin ei ole tehty, sillä uusliberalistista politiikkaa ajavat Kokoomus ja Perussuomalaiset pyrkivät ilmeisesti ainoastaan leikkaamaan kaikesta mikä saattaisi hyödyttää tavallista kansalaista. 

Ongelma tuskin ratkeaa toviin, mutta tämän artikkelin pointtina onkin herätellä ajattelemaan ja pohtimaan mielenterveyden roolia yhteiskunnassamme. Miksi psyykkisten sairauksien hoitoa on aina laiminlyötö, niin historiassa kuin nytkin. Mitä tämä kertoo yhteiskuntamme ja kulttuurimme kehityksen tasosta? Ei mitään turhan imartelevaa. Asian korjaaminen vaatii vilpitöntä pohdintaa siitä minne resurssit päätetään laittaa, mutta myös laajempaa kulttuurista muutosta ihmisten tietämyksessä ja asenteissa ilmiötä koskien. Jälkimmäisen kohdalla olemme sentään onnesta menemässä parempaan päin.

___________________________________________________________________________

Punainen Pohjantähti; Loogisesti punainen.

Kirjoittanut... Johan J. Valli 2024