Mitä yksityistäminen on
Monet lukijat ovat varmasti hyvin perillä siitä mitä yksityistämisellä tarkoitetaan. Kerrataan kuitenkin yksityistämiseen tähtäävän politiikan yleiset taustat ja piirteet.
Yksityistämisellä tarkoitetaan sitä kun aikaisemmin julkisessa hallinnassa ollutta omaisuutta myydään tai ulkoistetaan merkittävällä tavalla yksityiseen omistukseen. Yksityistämistä ei tule sekoittaa yhtiöittämiseen, joka tarkoittaa organisaation muuttamista yhtiöksi (kuten osakeyhtiöksi, osuuskunnaksi tai säätiöksi). Tällöin yhtiön omistajataho kuitenkin saattaa yhä olla osa julkista-sektoria. Usein yksityistäminen ja yhtiöittäminen kuitenkin kulkevat käsikädessä, kuten arvata saattaa.
Yksityistämisessä siis aikaisemmin julkisen-sektorin piiriin kuulunut omistus tai tuottava organisaatio siirtyy yksityisen pääoman omistukseen.
Miksi yksityistetään
Tämä on sitten se varsinainen kiinnostava kysymys aihetta koskien. Miksi yksityistetään.
Oikeistolaisesti suuntautuneet tahot antavat mielellään ymmärtää, että yksityistäminen johtaa parempiin palveluihin ja vähentää julkisen sektorin kuluja, esimerkiksi. Yleisesti he antavat ymmärtää yksityistämisen johtavan tehokkuuteen. On kuitenkin syytä huomauttaa ettei ole mitään selkeää rationaalista ja tieteellistä todistusta siitä, että näin olisi. Usein yksityistäminen johtaa itse asiassa kuluttajan näkökulmasta kalliimpiin palveluihin, palveluntaso ei yleensä parane (varsinkaan pitkällä aikavälillä tarkasteltuna) ja tämä hämärähkö "tehokkuus" myöskin harvoin tosiasiallisesti paranee.
Yksityistämisen yleisin syy siis lienee ideologia. Tämä uusliberalistinen kapitalismi, jonka ominaispiirteisiin yksityistäminen lukeutuu, on yleensä piittaamaton ynnä sokea maailman ja moraalin realiteeteille. Ei voi uskottavasti väittää, että yksityistämisestä yleensä olisi mitään hyötyä kansalaisen näkökulmasta. Siitä ei myöskään yleensä ole hyötyä kansalaisten näkökulmasta (huomio monikollinen muoto), sillä yksityistäminen usein johtaa myös suurempiin kuluihin julkisen-sektorin osalta.
Yksityistämisen syyt siten ovat yhtä vivahteikkaat kuin senkin syyt, että miksi kukaan päättäisi kannattaa opportunistista, egoistista ja epärealistista aatetta, oli sitten kapitalisti tai sosialisti. Sillä sitä uusliberalismi tosiasiallisesti ja vilpittömästi on. Jopa Yhdistyneet Kansakunnat on linjannut uusliberalismin johtavan ihmisten hyvinvoinnin ja mahdollisuuksien yleiseen heikentymiseen yhteiskunnassa.
Esimerkkejä yksityistämisestä
Hyvä ja surullisen kuuluisa esimerkki yksityistämisestä on Suomen sähköverkon myynti ulkomaalaiseen omistukseen. On syytä kriittisesti kysyä, että millä perusteella näin fundamentaalisessa asemassa olevan infrastruktuurin myynti yksityiseen saati ulkomaalaiseen omistukseen, on perusteltua ja viisasta. Sillä kun riskitekijöitä on lukuisia ja varsinaista syytä tälläiselle yksityistämiselle ei ole, niin mikään vilpittömästi ja rationaalisesti menettelevä taho ei päädy kuvatunlaiseen ratkaisuun. Silti Suomessa tälläiseen ratkaisuun päädyttiin ja tavallinen kansalainen on saanut kuulla siitä hyvästä kunniansa kun sähkön hinta on ollut kohtuuttoman korkealla (sähköverkon omistajuus vaikuttaa sähkön hintaan, sillä sähkön hintaan vaikuttaa myös sähkönsiirron hinta).
Klassinen esimerkki siitä millaiseen lopputulemaan uusliberalistisen hekumoinnin ja epämääräisen jargonian aikaansaama yksityistäminen johtaa on brittien rautatieverkon ja sen palveluiden yksityistäminen. Margaret Thatcherin johtama oikeistolainen hallinto päätti yksityistämisestä. Tavoitteena oli käsittääkseni juurikin "madaltaa kuluja", "saavuttaa parempi palveluntaso" ja rautateiden tehokkaampi toiminta kaiken kaikkiaan. Näin ei kuitenkaan tunnetusti tapahtunut, vaan päinvastoin junalla matkustamisesta tuli ensiksikin paljon kalliimpaa. Lippujen hintojen kallistuessa vastineena saadun palvelun taso myöskin kehnoni merkittävästi. Brittiläiset oppivat tuntemaan junat epähygieenisinä ja levottomina ympäristöinä. Yksityistetyt junat kulkivat myös tavattoman myöhässä aikatauluistaan tunnetusti, emmekä puhu nyt mistään kohtuullisista viiden kymmenen minuutin viivästyksistä.
Muita vielä mainittuja dragikoomisempiakin esimerkkejä uusliberalistisen politiikan yksityistämis-pyrkimyksistä on ja paljon. Tulemme varmasti palaamaan näiden pariin tulevaisuudessa, sillä aiheesta riittää paljon sanottavaa.
Siis summa summarum on täysi mysteeri yleisesti ottaen, että miksi politiikot pyrkisivät yksityistämään julkista omaisuutta ja palveluja. Voimme puhua yksityistämisen mysteeristä, vaikka todellinen mysteeri kyseessä ei tietenkään ole. Kuten jo annoimme vahvasti ymmärtää niin yksityistämisen taustalla lienee inhimillinen lyhytnäköisyys ja omahyväisyys jonka saavutusten typeryydellä ei ole rajoja. Selvää on, että mikäli välitämme politiikan johdonmukaisuudesta ja pyrkimyksestä edistää koko yhteiskunnan kehitystä ja elinvoimaisuutta niin on meidän asetuttava vastustamaan yksityistämistä. Sillä se ei juuri koskaan johda mainittuihin moraalisesti ja käytännöllisesti perusteltuihin mielekkäisiin päämääriin.
___________________________________________________________________________
Punainen Pohjantähti; Loogisesti punainen.
Kirjoittanut... Johan J. Valli 2024
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti