Suomalainen vasemmisto 2020-luvulla, osa 1

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Tässä blogissa on ennenkin sivuttu tätä aihetta eli sitä, että millainen on suomalainen vasemmisto 2020-luvulla ja millaiset ovat sen tulevaisuuden näkymät. Aikaisemmin olen keskittynyt käsittelemään aihetta Vasemmistoliiton kannalta ja nyt tässä artikkelissa puolestaan tarkoitukseni on käsitellä sitä laajemmasta tulokulmasta, eikä vain yhden puolueen kannalta.

Woke-mentaliteetti suomalaisessa vasemmistossa 2020-luvulla

Voidaan sanoa, että koko ihmiskunta on kokenut minun kasvaessani taaperosta 20-vuotiaaksi nuoreksi aikuiseksi historiallisen murroksen. Nimittäin Internetin ja tietokoneiden aikakauden tulon, siis yhteiskunnan digitalisaation. Tämä on vaikuttanut ja vaikuttaa merkittävästi poliittiseen kulttuuriin kaikkialla maailmassa, vaikkakin eri tavoin. Läntisessä maailmassa digitalisaation myötä noussut sosiaalisen median kulttuuri on johtanut esimerkiksi niin kutsutun identiteettipolitiikan nousuun, kulttuurisotiin ja populismin uuteen aaltoon molemmin puolin Atlantin valtamerta. 

Digitalisaation mukanaan tuoma uudenlainen media-ympäristö ja globaalius tarkoittaa esimerkiksi sitä, että valtioiden rajat hämärtyvät, kulttuurin suhteen tarkasteltuna. Se mitä tapahtuu Yhdysvalloissa, Ruotsissa ja Saksassa sekä muualla Euroopassa vaikuttaa yhä vahvemmin siihen mitä tapahtuu Suomessa, ja nimenomaan koskien ihmisten mielikuvia ja yleistä ymmärrystä poliittisesta kentästä. Digitalisaation myötä suomalaisen vasemmiston keskuuteen on rantautunut esimerkiksi niin kutsuttu woke-liike. 

Itse käytän mieluummin käsitettä woke-mentaliteetti, sillä tämä "woke" mihin usein kommenttipalstoilla viitataan ei ole millään tavalla kyllä mikään yhtenäinen koherentti liike. Se on enemmänkin kulttuurinen trendi ja sitä käsitellessä on oltava jokseenkin varovainen sillä eri ihmiset määrittelevät "woken" hieman eri tavoin. Oikeistolaisille mikä tahansa mikä viittaa ihmisoikeuksiin, rasismin vastustamiseen tai esimerkiksi vähemmistöjen suojelemiseen vaikuttaa olevan osa "wokea". Tämä on tietenkin hyvin mustavalkoinen ja pejoratiivinen sisältö kyseiselle käsitteelle ja kaukana faktoista ynnä realismista. Woke-mentaliteettina on kuitenkin todellinen ilmiö eikä vain oikeistolainen pejoratiivi. Sitä on tutkittu akatemiassa ja sitä ovat kritisoineet myös monet tahot joita ei voi hyvällä maulla pitää varsinaisesti oikeisto-hegemonisina öyhöttäjinä, kuten Barack Obama. Suomalaisen vasemmistolaisuuden piirissä woke-mentaliteetti näkyy siinä, että tietyissä vasemmistolaisissa piireissä se on johtanut anglosaksisen ylimalkaisen individualismin ja sen myötä aktuaaliseen egoismiin. Itse vasemmistolaisena näen tämän huolestuttavana ja haitallisena trendinä suomalaisessa vasemmistossa, tarkoittaen siis, että siitä tulee päästä eroon mahdollisimman tehokkaasti. Akateeminen tutkimus aiheesta kuin myös omat henkilökohtaiset huomioni nimittäin osoittavat kohtuullisen selvästi ettei woke-trendi ole aidosti solidaarinen yhteiskunnallinen ja kulttuurinen liike. Woke-liikettä määrittävät omahyväisyys, pinnallinen moraalikäsitteiden käyttäminen ja nimenomaisesti egoistinen keskittyminen siihen omaan pseudo-moraaliseen hyveellisyyteen. "Woke" ei ole vasemmistolaisuutta, se ei ole solidaarista eikä humanistista. 

Laajempi kulttuurinen mielenmaisena suomalaisessa vasemmistossa 2020-luvulla

Laajemman kulttuurisen mielenmaiseman perusteltu määrittely ja havainnointi poliittisella kentällä on aina haastavaa. Siten seuraavana esitetyt asiat tulee ottaa Punaisen Pohjantähden omana analyysinä aiheesta eikä puhtaan täydellisenä totuutena. En kuitenkaan esittelisi näitä väitteitä ja näkemyksiä, mikäli en perustellusti näkisi niiden olevan vähintäänkin "oikeilla jäljillä". 

Laajempaa suomalaisen vasemmiston mielenmaisemaa 2020-luvulla voi lähteä hahmottamaan näkemykseni mukaan yksinkertaistetusti kolmen eri käsitteen kautta. Nämä käsitteet ovat hipsteriys, intersektionalismi ja urbaanius. Siinä missä SKDL ja 1990-luvun ynnä 2000-luvun Vasemmistoliitto olivat selkeästi työväen kannattamia puolueita niin 2020-luvun Vasemmistoliitto ei tätä ole. Sama pätee SDP'n kohdalla niin ikään. Suomalaiset vasemmistolaiset puolueet ovat keskiluokkaistuneet kannattajakuntiensa osalta. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, etteikä Vasemmistoliiton ja Sosiaalidemokraattien politiikka olisi enää aidon vasemmistolaista. Päinvastoin suomalaisen vasemmiston politiikka on pysynyt koko ajan työväen ja tavallisen ihmisen asiaa ajavana politiikkana. Tämä kannattajakunnan muutos kuitenkin tarkoittaa sitä, että "duunarit" ovat vaihtuneet helsinkiläisiin hipstereihin. Muutokset kannattajakunnassa ovat myös näkemykseni mukaan vaikuttaneet vasemmistolaisten puolueiden ideologisiin painotuksiin. Puhe intersektionaalisuudesta on lisääntynyt ja se on lisääntynyt liikaa eurooppalaisen humanistisen vasemmistolaisuuden kustannuksella. Vasemmistolaisten puolueiden tulee mielestäni puolustaa eri vähemmistöjä, se on juurikin vasemmistolaisuuden ydintä, että ollaan heikomman puolella. Tämä ei saisi kuitenkaan muodostua vasemmistolaisen politiikan ydin sanomaksi. Feminismistä ja intersektionaalisuudesta tulisi puhua vähemmän. Hyvinvointivaltiosta, talouspolitiikasta ja käsillä olevista poliittisista kysymyksistä enemmän. 

Siis suoraan sanottuna etenkin Vasemmistoliiton ja mutta myös sen sisarpuolueen SDP'n tulee keskittyä ensisijaisesti hyvinvointivaltion kehittämiseen ja sen talouspoliittisen perustan turvaamiseen. Transsukupuolisten ja esimerkiksi saamelaisten oikeuksia tulee ehdottomasti edistää, mutta siinä ohessa. Elämme tasavallassa ja on näkemykseni mukaan perusteltua, että tasavaltaisten puolueiden "keihäänkärki" on sellainen joka puhuttelee koko yhteiskuntaa. Mikäli vasemmistolaiset tahot keskittyvät viestinnässään liikaa hyvin rajattuihin sosiaalisiin kysymyksiin niin se on huono poliittinen strategia, ja myös viimekädessä huono moraalinen strategia.

✿✿✿✿✿✿✿✿✿✿✿✿✿✿✿✿✿✿✿✿✿✿✿✿✿✿✿✿✿✿✿✿✿✿✿✿✿✿✿✿✿✿✿✿✿✿

Punainen Pohjantähti; Loogisesti punainen.

Kirjoittanut: Johan J. Valli 2024